maanantai 12. huhtikuuta 2010

Up we go!

Hyvään sunnuntaiseenhan kuuluu energiajuoma aamupala ja hilpaisu kansakuntamme merkkirakennukseen, Turun tuomiokirkkoon. Ystävättäreni, joka myös asustaa viikonloppuja luonani, on toiminut useamman vuoden rakennuksen vahtimestarina. Tietenkin tätä asemaa pitää käyttää hyväkseen siten, että pääsee jännillä avaimilla paikkoihin, joihin harva uskaltautuu saatika pääsee! Nyt seikkailussa mukana oli Lontoosta kotiutunut Lore ja M, joka pelkää kuollakseen korkeita paikkoja. Näillä eväillä oli hyvä aloittaa.

Rakastan tuomiokirkkoa, vaikka en kristitty olekaan. Asun vieressä ja käyn siellä usein ihan vain kuljeksimassa. Hiljaisin paikka koko keskustan kumussa. Kissantassuiset lattiatiilet, korkeat holvit ja seinien rappauksen alta vilkkuvat keskiaikaset maalaukset jaksavat lumota yhtä uudestaan. Kaikki ne tarinat, joita seinien sisään mahtuukaan... Tänään seinien sisään mahtui myös seikkailijoita!













Ensin kivuttiin ahtaat ja jyrkät portaat kellotaulujen taakse, jossa hämmästelimme nakuttavaa koneistoa aikamme. Myös vaskikellot tuli mulkaistua läpi, mutta kiirehdimme vauhdilla ylös huipulle sillä halusimme olla paikalla, kun kello löi tasan. Itse kolme kertaa olen ollut korviani rikkomassa, joten jäin alemmaksi valmiina nauhoittamaan itselleni soittoäänen kellojen konsertista. Nauhoitus kuitenkin epäonnistui, sillä voluumia lähti kelloista niin, että ääni oli särkyvä. M ja Lore olivat kuitenkin saada slaakin kellon voimakkaasta soinnista! Onneksi päivä oli kirkas, joten näkymät yli Turun olivat mahtavat!

Kivuttuamme takaisin tornista kuljeskelimme vielä pitkin kirkon sisustaa, holvikattojen yllä muurien sisällä. Alttariholvin yläpuolella fiilis oli uskomattoman koskettava ja energinen; mietimmekin ystäväni kanssa, että taisimme löytää tilan, jossa asuu rakennuksen "sydän". Seikkailun jälkeen kävimme vielä yhdessä oluella vaihtamassa kuulumisia ja löysin itselleni narsisseja!

Sunnuntai päättyi kohdallani työkavereiden kanssa rällästämiseen. Hyi minua.

-Oola

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti