Twinners Take It All!

Shiny!

2012-01-26T13:07:00.006+02:00

Aurinko on alkanut nousta jo niin korkealle, että hyvällä tuurilla sen säteitä ehtii nähdä ennen pimeän taas laskeuduttua. Joka siis on yhä liian aikaisin, mielestäni. Lähdin eilen liikkeelle aamuhämärällä ja kävelin kotiin (äänestyspisteen kautta) parisen tuntia myöhemmin, jolloin kultaisia säteitä alkoi heijastua ensin puiden latvoihin,joista pian laskeutuen korkeuksista saavutti meidän nöyrinä odottavat ihmetelttelevät ihmispolot. Ei mahda mitään, pieni tilkka luonnon omaa eliksiiriä niin harmaat kulkijat nostavat katseensa pois kengän kärjistä hymyillen vastaantulijoille. Olin hämmentyä, kun niin moni hymyili kadulla, että piti tarkistaa näyteikkunan heijastuksesta näytinkö ilman meikkiä hiukset pipon sisälle sullottuna paksussa talvipompassani jotenkin hassulta, mutta pakko oli uskoa, että näytin samalta, kuin muutkin aamuaikaiset unenpöppöröiset toppaheput, joten valo hymyyn oli varmasti tarttunut hentosten hankien pinnoilta ja taivaan kannelta.

M´fav winter boots, still after a years of use.

Vaikka olenkin pimeän lapsi -teen parhaiten töitä alkuiltaisin, kukun myöhään ja rakastan öistä maailmaa, saan niin paljon energiaa lähitähtemme valosta, etenkin juuri aamuaikaisen pitkistä hiipivistä varjoista ja illan raukeista viimeisistä säteistä. Mikään muu valo ei näytä niin kauniilta taittuessaan spektriksi seinälle, kuin sisälle eksynyt auringonsäde, joka loikkaa kristallikruunun helyjen kautta asunnon pinnoille.
Ja säteet, jotka heijastuvat vastapäisen rakennuksen ikkunoista toisen seinään.
Valopisarat, jotka suodattuvat puun lehvistön läpi ruohikolle.
Kirkkaiden valopisteiden tanssi kevyesti keinuvalla aallokolla.

Olen puhunut!
Tänään toimin kirkasvalolampun energialla.

Ray of light, hell yes!

-Oola.

Kakkonen on ykkönen.

2012-01-25T01:55:00.005+02:00

Jep, tätä tulee nyt joka tuutista, toosasta ja mölykoneiden kautta sekä sosiaalisesta mediasta, mutta tulkoon! Olin päättänyt, että en ala puhumaan blogissani politiikkaa, mutta päätin kuitenkin kirjoittaa tästä. Yleensä en äänestäni kylillä huutele, mutta ensimmäinen kerta on nyt, kun tuntuu olevan syytä. Viimeksi kuusi vuotta sitten äänestin ns. turvallista ehdokasta; lopulta toisella kierroksella olikin melkeinpä samantekevää minulle kumpi ehdokkaista voittaa. Tällä kertaa palloilin kolmen ehdokkaan kanssa, joita pitkän ajan kanssa tutkin valiten tarkkaan kantani. Kerrankin henkilö, jonka politiikkaan uskon.
Ehkä hurmosta, ehkä kuitenkin uudistushalua?

Kaikki argumentit, joita olen kuullut Haavistoa vastaan, etenkin nyt ensimmäisen kierroksen jälkeen, ovat liittyneet hänen seksuaaliseen suuntautumiseensa. Mielestäni avoimesti omana itsenä esiintyminen poliittisesti näkyvässä asemassa on nykymaailmassa esimerkillistä ja toivottavaa. Emme elä enää aikoja, jolloin pidettiin kulissia yllä, vaikka kaikki tiesivätkin, pois kiltisti katsoen, mitä niiden takana tapahtuu. Seksuaalinen suuntautuminen ei liity mitenkään presidentin tehtäviin saatika kykyihin hoitaa niitä. Haavisto, meidän muiden kanssa, on ennenkaikkea ihminen, eikä sukupuolisuuntautumisensa.
Nyt haetaan kuitenkin osaajaa, edustajaa ja kenties juuri myös tätä aikaisemmin mainitsemaani esimerkkiä heille, joilla on vaikea uskaltaa olla itsensä ja uskoa kykyihinsä. Puolue myöskään ei ole syy olla äänestämättä. Presidentin tehtävänä ei olla puolueellinen. Vihreä itupiipertäjä ekohippisivarihinttari-termi kuuluu yläasteikäisten välituntikeskusteluun tai poikajoukkojen nokkapokkaan. Kasvissyönti ei ole synti ja vihreitä arvoja sopii itse kunkin soveltaa enemmän arjessaan paremman huomisen puolesta. Rauhanaikana Suomen armeijan ylipäällikkönä toimii vaaleilla valittu siviilihenkilö, ei siis välttämättä sotilas. Asiat eivät ole mustavalkoisia, paitsi paperilla.

Niinistö on kelpo mies tehtävään, enkä muuta maasta, jos hänet valitaan presidentiksi. Onhan tätä kampanjaa käyty jo kuusi vuotta, heti viime vaalien ratkaisusta asti. Tuntien Niinistön taustan ja poliitiikan olin ensin hänen kannallaan, ennen kuin tutustuin Haavistoon, josta en tiennyt, häpeäkseni, paljoakaan.
Koen, että hän on henkilö, joka pystyy vastaamaan nykyaikaisen maailmanpolitiikan ja Suomen kansan haasteisiin. Hän kuuntelee ja ymmärtää, uskaltaa lähestyä alueita joissa hätä on suuri ja tarttuu rohkeasti tilanteisiin, kun muut eivät tohdi. Sillä päättäväisyydellä, jolla Pekka on ollut rakentamassa rauhaa maailmalla, voidaan saada paljon aikaan kotisuomessa. Joskus tuttu ja turvallinen ei ole se varmin vaihtoehto. Haluan uskoa rohkeampaan Suomeen. Haluan jotain uutta.
Siksi Pekka.

Tehtävä Suomessa -Pekka Haavisto. Imagen artikkeli, jonka suosittelen lukemaan etenkin epäilijöiden.
Suurpääoma Niinistön takana - Luovat hipsteri-yrittäjät kannattavat Haavistoa. Toimivaa erottelua ehdokkaista.
Julkkisbloggari Perez Hilton kirjoitti Haavistosta.
Naurunappulassa argumenttikuva Niinistön kannattajille. Lisätty muutamia lehtileikkeitä menneiltä vuosilta.
Pekka facts. Aivan tykki fanisivu, joka jakaa hienoja faktoja esim:

Pekka Haavisto ei kävele. Hän joraa paikallaan ja Maa pyörii hänen allaan kuin iso diskopallo.
— Pekka Haavisto Facts (@PekkaFacts) January 11, 2012

Pekka Haavistoa ei päästetä CERNiin, sillä hänen läsnäollessaan hiukkaset eivät suostu törmäämään vaan kättelevät ja poistuvat rinnan.
— Pekka Haavisto Facts (@PekkaFacts) December 30, 2011

Kun Pekka Haavisto puhuu, Mustanaamio kuuntelee.
— Pekka Haavisto Facts (@PekkaFacts) December 13, 2011

Siksi Pekka. Kerättyjä mielipiteitä, kommentteja yms kannattajilta. Suosittelen vilkaisemaan.

Ainiin, tietenkin...

Hän saa Ultra Bran esiintymään tukikonserttiinsa! Olin aikoinani tosi iso fani ja olen yhä.

Muistetaan keskustellessamme netissä ja ihmisten ilmoilla tämä:

Peace out! Jatkan asiasta vaahtoamista twitterissä.

-Oola.

First findings of the year 2012.

2012-01-20T15:00:00.000+02:00

Syksyllä kirppikseltä löytämäni punaiset saappaat ovat olleet arkeni sulostuttajat ja aktiivisesti käytössä koko loppusyksyn/alkutalven. Löydöstäni vaahtosin joulukuussa heittäen universumille toiveen, josko löytyisi vielä korolliset mokomat allekirjoittaneelle!

Looking fine! Pic is from late November.

Vuodenvaihteen jälkeen kipaisin nopsasti bussia odotellessani vakkarikirppikselläni, enkä tarvinnut kuin pari hyllynväliä, kun päätin lähteä kassalle, ettei touhu mene täysin lapasesta! Löysin nimittäin retrot punaiset korkeavartiset, korolliset punaiset aitoa nahkaa olevat kotimaiset (Tuomi) nilkkurit -punaiset vieläpä! Eurolla!

Korkolaput ja pohja olivat erinomaisessa kunnossa; ainoa ns. viat olivat koron nahan rypistyneisyys ja jalkineiden nahan sävy, joka kulunut, mutta onneksi kotoa löytyy punaista nahkamaalia, joten kengät ovat jo kuin uudet! Parhauslöydön lisäksi mukaan lähti myös musta käsiveska ja valkoiset nahkaiset tossut, joissa kivasti piilokorkoa. Katselin näitä aikoinaan kaupassa, mutta lompakko ei heltynyt silloin. Nyt pari euroa melkein käyttämättömistä ei ollut paha este.

Kaikista ilahduttavin löytö kuitenkin oli meikkiboxi, vuosikymmenien takaa. Sellaisesta olen haaveillut jo tovin! Koska en omista onneksi liikaa meikkejä, sain kaikki mahtumaan sisälle hyvään talteen.

Kukkuu!

I made some good findings from a flea market early this month. I bought yet another retro red leather boots, but these have some heels. My fav find was vintage makeup box, where now all my war paints are. Happyhappy!

-Oola.

Summer memories...

2012-01-20T10:10:00.004+02:00

Lunta tulee tuprutellen.
Samaan aikaan olen innoissani, mutta sangen yliväsynyt harmaan sävyihin. Huomasin, että paljon kuvia kesältä, joita en ole edes jakanut naamakirjaan, saatika täällä. Muistoja erakkokesästäni maalla, hah! Onneksi oli muutakin, kuin maalaisromantiikkaa sormet mullassa tuo viimeisin kesäni. Kuvasin varmaan satoja kukkakuvia puutarhasta!

Kesäkuun alussa kävin morjestamassa Lorea ja nörtteilimme Sometime-tapahtumassa.

Lore soittaa Casiota, aitoa retroklassikkoa!

Minä saan koiranäyttelyssä Viidalta pusun!

Heti pihan reunalta alkoi mustikkametsä, jossa Mummoa puri kyy ja minua piirakkavimma (leivoinkin pari mokomaa, mutta en ottanut kuvia aikaansaannoksistani).

Juhannuspäivän juoksulenkki siskon ja Äitini kanssa. Maalla joka nurkassa on vakoilupeilejä.

Kissat ulkoilivat seikkaillen kasvimaalla sekä puutarhassa.

"Minnes seuraavaksi?"

Sain nettitutultani kirjeen USAsta, jossa oli Nasalla puuhailemassa Juno satelliittiin liittyviä juttusia. Ihanata!

Kesän alkuhulinoissa huomasin erään tylsän päivän päätteeksi, että olin rastoittanut tukkani. Oi, kuinka rakastinkaan kotikutoisia rastojani, mutta päänahkani ei ollut asian kanssa yhtään samaa mieltä. Luulin olevani kovaksikeitetty ja parkittu, mutta nahkani alkoi samantien oireilla todella ärtyneesti hoitokeinoista huolimatta. Alle 3kk kokeilun jälkeen käytin sitten kaksi pitkää päivää takkujeni avaamiseen. Päänahka ei vieläkään ole oikein toipunut tuosta kokeilusta, mutta piti sitä kerrankin...

Tuossa vain osa hiuksista, jotka jäi kampaan. Snif. Onneksi muistona on yksi rasta hiusten seassa.

Kesällä kun ei näy tähtiä, bongailen minä mielelläni pilviä. Sadepilvet auringonnousun aikaan ovat aina mahtavia, kuten myös valaiset yöpilvet, jotka kuuluvat kesäöiden rakkauksiini. Kuvan kirkas kohde on amppari.

Festareilla en päässyt käymään, mutta kaupunkitapahtumissa kyllä. Keskiaikamarkkinoilta ja Taiteiden yöltä ainoa kuvasaldo on tämä:

Uskomatonta!

Kaipaan kelejä, jolloin ei kaadu jatkuvasti liukastellen. Onneksi ei enää pitkää matkaa kesään...

I miss summer. Luckily it´s quite near! Here are some pics from last summer...

-Oola.

Kevättä kohti

2012-01-18T13:08:00.005+02:00

Heipä hei pörriäiset!

Paljon on kerinnyt vettä kulkea Loren elämän Tonavassa. Ei ole kerinnyt paljoa keskittyä kertomaan kuulumisia kun on niin pahuksen kiirus. Olevinaan. Aloitin uudet työt ihan eri alalla kuin ravintola. Elkää huoliko - kyllä tulen jalojuomia tarjoilemaan ja en kykene intohimostani tietystikkään luopumaan, mutta kokeillaan nyt tätäkin. Tiskin takana yhä mutta vähän eri. Yritän saada talouttani enemmän kuntoon ja aikaa harrastuksille. Harrastuksille tosin ei ole aikaa vieläkään. Vähemmän kuin ennen. Sylettää. Kuorossa en ole laisinkaan kerinnyt tänä vuonna käymään mikä sapettaa. Savate harrastuksessani olen edennyt jo peruskurssilta jatkoon, mutta ns. säännöllinen (vuoro)työ tekee sen, ettei aina halutessaan (lue: ever!) pääse treenaamaan. Toisaalta - sitten voi käydä rääkkäämässä kun olisi aikaa nukkua esim. tänä aamuna ja siitä sitten suoraan iltavuoroon. Nyt sitten silmät ristissä lihakset hapoilla mietin että onko tässä mitään järkeä.

MUTTA AI ETTÄ ON KIVAA. Suosittelen kaikille - sali jossa käyn on ihan huippu, energiset upeat ohjaajat, siistit viihtyisät tilat ja hyvä meininki. Tälläinen ujo kömpelö taskukokoinen amazonikin uskaltaa jopa ilman kaveria tönimään säkkiä. Toivon, että pian alkaisi tulokset näkymään ja muuttuisin amazonista keijukaiseksi, mutta mihin nainen lihaksistaan ja hartioistaan pääsee. Näin ikäloppuna sitä alkaa pohtimaan, ettei kaikki ole Kate Mosseja ja pitää vain hyväksyä ylävartaloni ah niin naisellinen kaljapullomuoto (pää niska hartiat), liian tuhti haba ja sokeritolppa jalat olemattomine nilkkoineen. Unelmoin sorjista nilkoista ja herkistä sääristä. Minkäs teet. Jonkun mielestä minäkin olen HOTTIS. Ainakin omasta mielestäni. Ainakin kolmen promilen humalassa.

Voi ainakin töissä isotella (olen 153cm) varaston Äijille.

Tehnyt muhkeita kirpparilöytöjä joiden vuoksi kevät on aivan liian kaukana.

LENKKAREITA.
Kuka näistä luopuu? Sain hyperventilaatioltani roikotettua tiskille kaksi mieletöntä paria lähes pakasta vedettyjä unelmapopoja ja makso tuskin mitään.

Nike WMNS Air Force 1 Canvas - lucky green

kuva täältä

kuva täältä

kuva täältä

Unelmat! Vihdoin sain Air Force 1 ja näitä canvas settejä olen himoillut pitkään. Etenkin tätä väriä. Olin _seota_ kun päkittivät kirpparipöydällä ja kädet täristen kokeilin niitä jalkaani.
Täydelliset (mitä nyt vähän isot, mutta tomeito tomatou etc)!!

Miten kukaan voi näistä luopua! Kiitos universumi KIITOS!

Toinen saman reissun löytö kaipasi jo nitropurkin avaamista.

Adidas Superstar Phillies Blunt

Koko tosin eur 44. Ostin ajatelleni, että passaavat ukolle mutta eivät mahtuneet. Nyt ovat olleet ihailuni ja silittelyni kohteena pidemmän aikaan. Nämäkin aivan pränikät mitä nyt vähän joutuu takaa pyyhkäisemään - kerran kaksi varmaan pidetty. Aivan U P E A T. Näitä ei edes saa lähelläkään kokoani. Voi pojat! En tiennytkään mihin harvinaisuuteen olin iskeytynyt vaikka olin näistä joskus 2008 lueskellut...

Kyseessä on Adidaksen 2008 spessu superstarien tribuuttitossu amerikkalaiselle halpasikari merkille Phillies Blunt. Merkki nauttii suosiota nuorten ja katukulttuurien parissa ja sen sellaisessa. Ehkä myöskin edullisuutensa myötä jopa myös kyseenalaista kulttimainetta...hyvin nopeasti täten lenkkarit vedettiinkin pois myynnistä koska joku katsoi, että popot pistää jengin heittämään pölliksi. Netissä huhutaan, että markkinoille pääsi joku 100 paria ja eri foorumeilla niistä tarjotaan mukavia summia. Nämä on niin kauniit, upea väri, sikarin lehteä muistuttava ylellinen ryppyisä nahka...Herkäksi vetää näin kaiken nähneen tyttösenkin.

Hinnat liikkuu 100-170 dollarin hujakoille riippuen missä kunnossa.

Kuka ihme nämä meni myymään KIRPPARILLA IDIOOTTI!

No, itselleni on jo pistetty näistä tarjouksia ja kyselty monella myyn. En ole sanonut juuta jaata koska olen iltaisin istuskellut soffalla ja tuijotellut haltioissani kenkiä kaffepöydällä. Im in luv. Jos jostain löytyisi edes 38 (oma koko 36.5-37) vaihdossa niin rakastaisin elämää.

Että semmoista elämääni.

Tulisipa jo kevät. Ja ah - nautitaan tästä valkoisesta maasta niin pitkään kuin se on mahdollista!

Bless
- Lore

I bought some sneaks from fleamarket. Lucky girl. No fakes. Cheap as water. Too bad those Adidas shoes are eur 44 / us 10. I am wearing eur 36-37 shoes. I still had to have them. That's how I roll.

Dreaming of something new.

2012-01-17T19:20:00.003+02:00

Lumituiskuisina päivinä on itse maannut laiskanpulskeana koneen ääressä kahvia juoden ja kirkasvalolamppuun päin siristellen. Vaikka juuri perjantaina siivoin kodin kauniiksi, tuntuu taas sotkuiselta, vaikka vain parille pinnalle on kerääntynyt astioita ynnä muuta pikkukrääsää. Niiden siivoaminen ei olisi iso homma, mutta pienikin tekeminen tuntuu nyt suurelta.

Aika menee blogeja lukiessa, inspiraatiota etsiessä. Kumma vain, usein juuri Ruotsalaiset blogit ovat esteettisesti inspiroivimpia minulle. Kodit ovat näillä 20-something kirjoittajilla kadehdittavan ihastuttavia: 40-50-luvun huonekalulöytöjä kirppareilta, suloista kitchiä pursuavia ja rentoja, mutta huolettoman harkittuja yksityiskohtia kaikkialla. Katetaan pöydät nätisti, kun tulee joku kylään, leivotaan ihania kakkusia. Esitellään upeita vintagemekkoja, joita ei kyllä Suomessa tunnu ikinä tulevan ehjänä ja huokeasti vastaan. Juodaan kuohuvaa laakeista laseista, käydään tosi siisteissä kemuissa ja ystävät ovat tyylikkäitä.

I also dream about String shelfs!

Tiedän kyllä, ettei kukaan harvemmin blogeissaan niitä synkkiä päiviä näytä. Miksi näyttäisikään? Kun naama kukkii ja kaveri vittuilee, seinät kaatuu; tiskialtaasta katselee uusi bakteereihin syntynyt sivilisaatio astioiden päältä ja sohvan alla pölykoira-armeija pitää jo aamusulkeisia. Makaroonia ja ketsuppia kiskotaan toista viikkoa ja lokapöksyissä olevat tahrat ovat värikkäämpiä kuin oma arki.
Kuka sellaista haluaisi; juurihan blogeistakin, kuten töllöstä, kirjoista ja netin uumenista, haetaan todellisuuspakoa.

Noita tekstejä lukiessani oikein kurkkua puristavan kaihoisana toivon, että minullakin on vielä päivä jolloin olen taas oma itseni; kaunis, vahva ja jaksava. Herään aamulla, syön aamupalan samalla kun laittaudun, lähden töihin/kouluun ja elän toimivaa arkea, jossa toteutan itseäni, syön terveellisiä aterioita ja pystyn elättämääb itseni, enkä pelästy jokaista postiluukon kolahdusta, joka kuitenkin on lasku tai muistutus. Tapaan ihmisiä, käytän niitä omistamiani nättejä vaatteita, enkä elä vaan pyjamassani. Viikkoni kohokohta nyt saattaa olla suihku tai se, että pääsen asunnosta ulos esimerkiksi viemään papereita oravanpyöräbyrokraateille, että saisin asioita eteenpäin; rahaa lääkitykseen, ruokaan ja vuokraan. Työkkäriinkin pitäisi mennä. Ensi kerran sitten 12-vuoteen olen nyt työtön. Iski lama työnantajallekin. Mielialasyöpäläisen jaksaminen on pienissä askelissa.

Kun voisi aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä! Ja voinkin, kunhan uskallan. Se tuskin auttaisi pahan olon perussyihin, jotka kuitenkin ovat syvällä ja myös fyysisiä/kemiallisia, mutta saattaisi inspiroida jaksamiseen. Uusi paikka, puhtaat tavoitteet. Ehkä uusia ihmisiäkin lisää; kaikista kalleimpiani näen muutenkin harvoin ollessamme kaukana toisistamme (enkä vaihtaisi teitä ikinä). Olen asunut tässä kaupungissa 18-vuotta.

I´ve tried to find this kind of lamp for ages...

Muiden blogien kauniit kuvat ja tarinat inspiroivat minut niihin vangittuihin hetkiin. "Tuolta minustakin voisi tuntua, kun olen ehyt. Ehkä voin hymyillä kameralle noin leveästi itsekin taas joskus." Ja ehkä muistaisin taas arvostaa sitä mitä ympärilläni on jo nyt; kaunis koti (kotini on kaunis missä vain), ajatusteni ympärillä elossa oleva keho.
Ehkä muistaisin ottaa kuvia muustakin, kuin kissoistani.

Haluan muutosta niin paljon, että korvissa veri kohisee. Miksi tämä sykkyräisyys ei lopu vain sormia napsauttamalla?
Sairastaminen on sitäpaitsi äärettömän tylsää.

I´ve spend time reading pretty blogs and wished that someday I would be myself again and feel fine. I want something to change in my life. I´m ready, but I just have to take a first step.

All interior pictures are from cute blog Bonjour Vintage and last pic from Weheartit.

-Oola.

Monday Madness week 2

2012-01-09T20:46:00.003+02:00

After a long time, it´s time for Monday Madness! It´s been most freezing day of this winter and also prettiest. Somehow snow and sun just are nice match and makes everything look so dreamy.
But, here we go:

I so need these when I get old and crumpy! *phew phew* "Daaaamn you kids!"

I was visiting Helsinki last weekend, again, now for Ice hockey game as me and Lore went to watch our favorite team, from northen Finland, to play against local team. It was a damn good game and we had a blast. We need to do that again soon, huh Lore?

Have a rad week, ya´ll!

-Oola.

Here comes the Sun!

2012-01-07T13:56:00.004+02:00

Aurinko on harvinaista herkkua näin talvella. Harmaat sadekelitkään eivät jaksa kuin vetää mielen maahan, kun maisemassa ei ole edes lunta valoistuttamassa ympäröivää maailmaa. Jokaisella kerralla, kun olen sattunut auringon kanssa samaan aikaan hereille, olen painunut miettimättä ulos ottamaan d-vitamiini annostani, tuota talvella niin harvinaista luontaista etuammme. Lohduttavaa tietää, että jokaisena päivänä tuo tähtemme kapuaa askeleen korkeammalle ja liitää avaruudessa kauemmaksi (tai me siitä), jolloin kevät ja lämpö lähenee, valo lisääntyy! Tähtiharrastajana pidän kyllä pimeästä, mutta rajansa kaikella!

Kuvasin joulukuun alussa aurinkoa bussin ikkunan läpi.

Iltapäivän aurinko roikkui vielä matalalla valaisten paikalle purjehtineet sadepilvet juhlallisen näköisiksi. Ilta olikin sateinen, mutta hetkellinen auringon näkeminen ilahdutti.

Viime yönä satoi lunta, hurraa!

Sun is a rare treat during winter time. These pics are from early December, afternoon and shoot through buss window.

-Oola.

My Padawan...

2012-01-05T15:00:00.000+02:00

[Geekette warning!]

Se nyt ei ole uutta, että Loren kanssa osumme yhdessä hengatessamme olemaan samanmoisissa vaatteissa. Sekään ei ole erikoista, että molemmilla saattaa olla päällä suuresti rakastamamme Tähtien sodan fanipaita tai muita nörttipuseroita/asusteita.

Marraskuu 2011.

Kuitenkin aina tulee ylpeä olo, kun Pikkusiskoni alkaa jutella suu vaahdossa Star Wars elokuvista ja käyttäytyy muutenkin fanityttömäisesti. Hän sai tartunnan meiltä ollessaan vaahtosammuttimen kokoinen. Aatonaaton aamuna joulukuussa huomasin, että molemmilla meillä oli yöasuina fanipaidat.

Master and Padawan, Yule 2011. Oma paitani vuodelta 1999, tsiisös.

Pitäisi kai ennemmin olla ylpeä siitä, että saimme nappulan lukemaan kouluikäisenä aktiivisesti lahjoittamalla tälle aina kirjoja (Hobitti, Muukalainen, Neil Gaimania, Tarina vailla loppua etc). Kuitenkin Pikkusiskoni ei ole verisukulainen vaan ns. puolikas ja kasvanut muissa vaikutuspiireissä -näemme nykyisin vain lomilla. Seikka ei silti tee hänestä yhtään vähemmän sisarta. Perheen voi kuitenkin valita, sukuaan ei.

It´s not weird to notice that we wear same shirt when we meet, but it was nice to notice that my little sister also wore SW shirt as a nightie when we spend time during Xmas. We´ve taught her well!

Our Christmas days...

2012-01-05T09:09:00.005+02:00

Tuntuu, ettei joulunvietoista Äitimme luona ikinä tule normaaleja! Edellisvuonna pakkasta oli pirusti ja lunta napaan asti, eikä verenpainetta nostattaneista kauhunhetkistä vältytty hellan rikkouduttua juuri jouluyönä kesken kinkunpaiston.
Tänä jouluna maa oli täysin lumeton, lämpötila vahvasti plussalla ja satoi vettä. Onneksi aatonaattona oli sää vielä suloisen rapsakka ja yöllä kuurainen maa kimmelsi kilpaa tähtitaivaan kanssa. Siinä oli hetken sitä perinteistä joulun tunnelmaa.

Kuusen koristelimme Siskojen kanssa jo aatonaattona myöhään illalla, että saatoimme aattona herätä jo ihastelemaan tuloksiamme. Muiden aherrellessa valosarjojen kanssa puuhailin minä keittiössä porukalle munatotia, jota olin jo pitkään halunnut kokeilla valmistaa. Brittiystäväni tekemä on tietenkin parempaa, mutta ensikertalaiseksi onnistuin kai ihan tyydyttävästi. Juoma oli ainaisen glögin lipittämisen rinnalla ihan mukavaa vaihtelua.

Koristelimme myös Viidaa, mutta kuusennauha löytyi lopulta etupihan nurmikolta.

Aattoon täytyi nousta tietenkin ennen Lumiukkoa! Pohdimme, että mitä Joulupukin kuumanlinjan heebo tekee muut osat vuotta (muistan kun oli ennen Pikkukakkosella silloin joskus 80-luvulla) ja joulurauhan julistustakin tuli vilkaistua. Jännää kuulla, kun väki taputti kerrankin kunnolla sään ollessa lämmin, kun taas pakkasella aploodit kuuluvat pehmeänä tumppujen kumuna.

Kun uuni tänä vuonna oli ehjä edellisvuoden aattoaamuna Prismasta noudettu paniikkiostos, ei meillä ollut ruuasta pulaa. Lore ja hänen siippansa toivat vielä lisää ruokaa tullessaan ja Pikkusisko leipoi aatonaattona Guinness -ja Glögijuustokakkua. Pikkusiskollani olikin jouluruoka vaje hänen viettäessään edellisen joulunsa Irlannissa, joten hän innostuksissaan vetäisi sellaiset ruokaöverit, että kirottuaan ahneuttaan (ja nautittuaan vatsalääkkeitä) nukahti ruuan jälkeen sohvalle.

Myös kisulit saivat aaton kunniaksi perusruuan lisäksi pientä extraa, kuten savukalaa, joista kiitollisena Skumppa nukahti viereeni heti heitä helliessäni.

Lahjapaketeista paljastui odottamani kahvinkeitin ja Lore lahjoi minua kauniilla korulla, joka sai tipan linssiin. Vatsojemme laskeuduttua tarpeeksi lähdimme kävelylle koko porukka koiran kanssa, jotta piristyisimme edes hieman. Yö oli taas jälleen tähtikirkas ja pihalle aikaisemmin päivällä sytyttämäni lyhtypaljous näkyi kauas. Naapurusto oli hiljainen; talot, joissa väki oli jäänyt joulunviettoon kajastui korkeintaan television valo ja Wiillä leikkivien ihmisten varjot.

Joululomaan kuuluvat seurapelit.

Hävisimme katkerasti Äitillemme. Kotikotona peliversiona on ns. suomiversio, jossa ei enää edes klassisia pelinappuloita. Lore pelasi hampurilaisella.

Jouluaamuna heräsimmekin kauheaan keliin. Vettä tuli ja tuuli niin, että puut taipuivat. Eipä nyt enää kenellekään yllätys, että ilma vahvistui iltaa kohden myrskyksi. Kissatkin pelkäsivät tuulta, joka ulisi takassa ja paukutti kattopeltejä. Kävimme pihalla kauhistelemassa ympäristön puita, jotka taipuivat epätavallisiin kulmiin ja toivoimme, ettei mikään niistä rysähtäisi talon päälle. Kuitenkin illalla yllättäen sähköt katkesivat. Maalla tuo ei ole ollut kovinkaan epätavallista, joten tiesin kyllä missä löytää taskulamput ja sen avulla kynttilät. Jatkoimme iltaa pelaten lautapelejä, tällä kertaa kynttilöiden valossa. Fortumin puhelinlinja oli tukossa.

Kun koko tienoo oli täysin pimeä, myös kammari oli yöllä sysimusta, kun mistään ei huokunut valoa. Suloisinta oli myös se, ettei mikään päästänyt ääntä; ei sähkölaitteiden ininää, vesipumpun rummutusta. Aamulla sähköt olivat yhä poikki ja viilenneessä talossa kaikkien ensimmäinen kysymys oli "mistä me saadaan kahvia?"

Itse myrsky oli enää vain vahvaa tuulta, mutta sää oli kaunis ja leudon aurinkoinen, melkein keväinen. Kahvivedet keitettiin tuulensuojassa grillissä ja olo oli kuin mökillä. Lounas oli kylmä; kinkkuvoileipiä, hedelmäsalaattia yms mitä ei tarvinnut lämmittää. Puhelinten kentät olivat kadonneet jo yöllä, joten Isäpuoleni lähti koiran kanssa lenkille yrittäen saada signaalia edes jostain lähiseudulta. Päätimme lopulta palata evakkoon kaupunkiin, vaikka suunnitelmissani oli ollut viettää pyhiä ja välipäivät maaseudun rauhassa.

Olimme onnekkaita, sillä talouteemme palasi sähköt jo 40tunnin jälkeen, toisin kuin monilla muilla. Ajaessamme kaupunkiin huomasimme paremmin ympäristömme tuhot; yleisen tien päältä onneksi oli ehditty jo putsata suurinosa oksista, mutta tienvierustat olivat täynnä kaatuneita puita. Myös Äidin tontin välittömässä läheisyydessä oli iso puu kaatunut sähköjohdoille. Takapihamme oli pullollaan paksuja oksia; eipä ole pulaa polttopuista! Kaupunkiin saavuttuamme huomasimme myös muutamien mainostolppien väsähtäneen ja roskisten paenneen pihasta toiseen. Kotona löysin ikkunalaudalle jättämäni paperikasan sohvaltani; vastahan tiivistin ikkunat!

Nyt Isäpuoleni kävi ostamassa vastaisuuden varalle kaasukeittimen, että saamme lämmitettyä ruokaa. Jos maalla olisi tullut liian vilu, olisimme onneksi saaneet lämmitettyä saunan ja kammarin takan.

Mites lukijoiden joulu; iskikö myräkkä sähköt pois teiltäkin?

Our Christmas was peaceful but during 25st huge storm hit Finland and we lost all electricity from our area for a couple of days. Some places are still out of electricity since storm really made a lot damage. Very big thing here, since wind usually doesn´t do much damage (snow does).

-Oola & Lore.

Sometimes I think I´ve born in a wrong century...

2012-01-04T19:53:00.004+02:00

Historiafriikkinä törmäsin kahteen loistavaan kuvablogiin, josta ensimmäisestä jaan teidän kanssanne muutaman silmiähivelevän kauniin kuvan:
My Daguerrotype Boyfriend ja FuckYeah History crushes.

Psst... this last one is William “Buffalo Bill” Cody, age nineteen, c. 1865. Mmmm--- never knew he looked that dashing before that beard of his.

Blogien sisältö siis kattaa esteettisesti kauniita ja komeita henkilöitä menneiltä vuosisadoilta ja kymmeniltä. Kun valokuviinkin päästiin harvoin, potrettien intessiivisyys on uskomaton! Menee melkein kylmät väreet, kun osuu katsomaan henkilöitä silmiin. Herkkuja, kyllä! Lämmittää tätäkin yhä vaan niin harmaan pimeää sateista alkuvuoden päivää.

I found couple yummy photo/picture blogs with sweet idea: historical portraits of handsome or pretty people. Nice! Made my dark, gloomy day a bit brighter!

-Oola.

Have a Geek Xmas/Midwinter/Yuletide!

2011-12-23T17:00:00.000+02:00

I found these around the net and as spirit of this season I´ll shere them with ya´ll!

Star Wars, Cthulhu, Game of Thrones, The Tripods...

Have a good and relaxing holiday time!

-Oola&Lore.

Happy Merry Winter Solstice/Yule/Midwinter/Saturnalia!

2011-12-21T23:31:00.004+02:00

Lumetonta ja pimeää, kirkasvalo ei auta ja kaupungin kiire, ilmeettömät ihmismassat kuluttamassa ahtaissa kaupoissa ahdistaa. Onneksi kotona voi upota omaan maailmaan, sytyttää huone tulvilleen kynttilöitä, antaa suitsukkeen tuoksun levitä asuntoa pitkin ja keittää kuumaa glögiä hehkuviinillä. Minä tiedän: valo palaa, aurinko saapuu takaisin!

Muistatteko Muumien jakson, jossa Tuutikki vie muumipeikon katsomaan keskitalven kokkoa, jolla aurinko houkuteltiin takaisin horisontin takaa? Esi-isät ja muut talven otukset tanssivat villisti tulen ympärillä, kunnes Mörkö valon houkuttelemana saapui kokon lämpöön ja kylmänä sammutti sen (istui jäisen peppunsa kanssa päälle hymyillen samalla leveästi)? Sellaiseksi olen oloni tuntenut; kylmäksi valon tukahduttajaksi, mutta haluan olosta eroon. Siksi sytytän valoa sisälleni nyt, kynttilä ja yksi suklaapala sekä lämpöinen ajatus kerrallaan. Jostain on se ilo löydettävä!

Juhlistan ensin itsekseni keskitalvea ja lauantaina perheeni kanssa, isolla porukalla.

As a pagan I celebrate Yule first by myself and later midwinter with my family. Today I´ve been remembering how brilliant is to know that light is returning soon! Without snow these couple of months have been _way too dark_ -sunlight has been rare treat here up north.
Return, return oh light of my dear Sun!

I love her version of these classical yuletide songs.

-Oola.

Copenhagen october 2011 part5.

2011-12-21T13:30:00.000+02:00

Yes, we had free time also. I saw Copenhagen from tourist view, but when I did, I kept my camera away. I had lovely evening with boys, out walking around, visiting Christianstad, chilling in Roleplay Factory etc.
Last evening when whole Thing was done we went out together to party. Still, best thing during that day was one lad from our group who had acted very strange way whole day. He suddenly told that during our shootings he got a call from his girlfriend: She was pregnant! "I´m will be a Father, drinks on me!!!" We were all thrilled and teary. Lot of sobbing while hugging and raising glasses.
Beautiful moment to share with awesome people.

Acting to your own age is a key to good living.

Just before our flight we had nice (hungover) brunch together in a bar called Cafe Pelican. Again, have to recommend this place and it´s dishes! And juices! And staff was again very nice, making brunch first to us who were leaving soon that we would have plenty of time to eat.

Place isn´t that big but luckily we managed to fit in.

It was sad to leave, but I´ll be going back next year, I´m sure. Flight to Helsinki was pretty nice, but on coast there was thunder clouds (!?) hanging or so it seemed. When we landed I realized -we were middle of thunderstorm, in late October! Next flight after us had to flight to Oslo.

Tired travelers.

Beautiful trip, even though I was so tired mentally afterwards. It was just a beginning of a exiting project and I´m thrilled to be part of it!

Wheeeee! Me in my characters outfit.

That´s all about that, for now.

-Oola.

Copenhagen october 2011 part4.

2011-12-21T11:20:00.000+02:00

No, work there was not done yet! There were still couple days shootings ahead!
When we weren´t on set, we just relaxed and had fun together as a group. It was easy with these people.

Baseball!

And after few days without contact to outerworld it was time to read some news -"Gee, Gaddafi is dead!"

How I miss these people...
(Pics are took both with phone and cam so sorry for bad quality...)

More later...

-Oola.

Copenhagen october 2011 part3.

2011-12-21T08:00:00.000+02:00

Then, It was on. Couple days of dramatic, stunning, deep and intense live-roleplaying with new forms connecting it with TV drama. During those days my character had tons of adventures in old abandoned factory, drank tons of booze, made art and fell in love and was shy as hell. It was fun to be so socially awkward and clumsy.

Me as Lore, I mean...

When this part of the project ended I was full of sparks. I felt so loved and same time so damn sad, as whole dramatic line wasn´t sweet for my poor character. It took couple of days to get that bad feeling away from myself. Luckily we did more workshops where we unconnected us from our characters.

Poor baby, cried her eyes off! Factory was cool -I had fun to walking around of it during and after our "working" hours.

Later we just gathered together -had food, beers, hugs and relaxed chatting.

And loooong sleep.

More, soon!

-Oola.

Copenhagen october 2011 part2.

2011-12-20T12:34:00.002+02:00

Second day was all about getting to know each others, finding our connections from the croup and shaking away all uneasiness between us, as we knew that we´ll be playing/acting people who lived together a long time. There were many person I knew already, but tons of new faces. Again middle of all this I found myself be very Finn. It was hard to get so relaxed quickly to be able to be close to a stranger. Luckily feeling passed and after whole day I was feeling nothing but happiness.

Again, can´t show almost nothing but hey, here I got some dotts. That´s my rate!

Day was sunny and chilly -we had a blast and it was beautiful. My friend Elin looked dashing while smoking in windy evening light.

Workshops continued quite late, but after we went to have a supper and relaxed while having couple beers.

My roommate had a huuuuuge pile of makeup with her. We made our other roomies mad while chatting about lipsticks for like couple hours. She had few Limecrime lipsticks with her so I had to try them on, as I´ve been a fangirl a long time, but could not order/buy any (buhuu, poor student). Texture and colors were amazing! I was in love immediately!!! Airborne Unicorn is something I need to get for myself!

And again more to come...

-Oola.

Copenhagen october 2011 part1.

2011-12-20T12:16:00.002+02:00

Yep, I´ve been planning to do post about my trip to Copenhagen, but It´s been hard as time after that has been so colorless. Project, group and everything was so amazing. Can´t show much pics about it now, only my private travel pics, but hope these will ease your curiosity!

Lovely sunny day to travel. There was me and two ladies and we shares a two huge bags filled with art and costumes. In Helsinki-Vantaa airport we used couple of mins to repack our stuffs so bags would not be too heavy. They we, still. But when we came back, they were less heavy!

First day just went by traveling, getting there, finding our project place (Copenhagen subway/metro is brilliant), hostel and getting food before heading to sleep. We had room in Generator hostel, which I can recommend highly! Staff was very polite, fun and keen to help and rooms we´re comfy and silent.

More to come...

-Oola.

Monday Madness week 51

2011-12-20T12:09:00.000+02:00

Day late, but after a while I think it´s just proper to keep this thing going!

I´ve been doing Yule gifts (pics after holidays) and relaxing -tomorrow I´m heading to countryside again with my cats. My little sister has arrived to town also, so we help my Mom with cleaning and cooking. Lore will come Friday (?). I´m really looking forward these days -family is here and also my best friend is coming to Finland from Germany! I´m so happy that I could cry.
Miss her so much.

-Oola.

Lahjatoiveita / wishlist

2011-12-18T05:16:00.005+02:00

Ulkona sataa vettä. Loputtomasti.

Loren lahjatoivelista 11/12

< lue edellinen postaus > 
< lopeta edellisen postauksen lukeminen ja ajattele tätä siihen jatkeena ja meitä yhtenä samana ihmisenä >

Rakas Pukki.
Poikkeuksellisesti Loren tekstissä tämä tarkoittaa Yule-jäbää eikä futispelaajaa.

Ainoa seitin ohut pieni toive.

 Oon ollu ihan hirmu kiltti. 




Plus Järkee ihan mihin vaan mitä tällä hetkellä on menossa maalimalla.
Jos olisin missi niin tuon edellisen olisin muotoillut notta "maailman rauhaa" (eng world peace)...
 
< / lopeta edellisen postauksen lukeminen ja ajattele tätä siihen jatkeena ja meitä yhtenä samana ihmisenä >

Eli kaikki mitä Oola toivo. Kah - ollaa identtisiä. Meille voi yhä ostaa samat lahjat vaikka ollaan lähemmäs 30v :)

Viimeisen pikkujoulu viikonlopun hurjien työtuntien jälkeen sadetta pakoon peiton alle Än yy tee nyt.

Tonttuja liikenteessä. Ei niitä Napapiirin. Tai jos ne oli niitä niin anteeksi, en saa lahjoja koska partiot heittivät heidät ulos. Tipetipetiptap.
Ja juokse porosein.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Rauhallista sunnuntaita.

- Lore

I wish nuttin' more than white xmas. And all stuff that Oola wish. We are identicals and soon 30 and still wishing for identical gifs. How cute (and Wooot?) is that.

Lahjatoiveita/wishlist

2011-12-15T11:59:00.005+02:00

Joulunajan lahjahössötys on sangen ahdistavaa, etenkin kun siitä on tullut suurta kulutusyhteiskunnan riemujuhlaa, jossa on pakko lahjoa toisia (jos välität/haluat vastapalveluksen/tulla toimeen) ja tuhlata määräkaupalla euroja tavaraan, mitä kukaan ei tarvitse. Ei, ei, ei...
Silti, olenhan minäkin perso lahjoille! Niiden saaminen ja antaminen on ihanaa, oikeastaan milloin vain! Onnekseni olen saanut viimeaikoina paljon lahjoja konsertti/teatterilippuina ja illallisina, yksi syntymäpäiväillallinen on vielä lunastamatta, joten tämäkin mukavuus on vielä edessä talvea riemastuttamassa, vaikkakin kuukausia myöhässä!
Itse haluan antaa itsetehtyä, kuten useana vuonna olen pyrkinyt tekemään. Paketteihin kuitenkin saattaa eksyä jotain kirppareiltakin löydettyä, mutta vältän uutena ostamista, paitsi jos oikeasti tämä on jotain spesiaalia. Haluan myös lahjoa muutoinkin, kun kalenterissa osotettuina aikoina, jos siltä tuntuu. Jokaisessa päivässä on syytä juhlaan; "kannat kattoon, olemmehan säilyneet elossa tänne asti!"

Vaikka wanha ei enää mitään tarvitse, huomaan silti saavani aikaan pitkänkin listan asioista, jotka olisi jees. Äidiltä toivoin uutta kahvinkeitintä ja tämän tulen varmasti saamaan -whohoo! Käyttämäni kone on kolmen polven helvetinkone, rotisko (ensin Kaukaisen isoäidin, Kaukaisen ja nyt käytössä minulla), joka polttaa juomista kauneimman hetkessä pohjaan.

Oolan toivelista 2011-12.

Moleskine kalenteri 2012.

Viikko yhdellä aukeamalla; klassikko ja laukkuun sopivana. Kalenteria tarvitsee aina.

Fjällraven Kånken reppu.

Paras reppu, ikinä! Omistan ikuvanhan marjapuuronpunaisen, joka kohta läpirikki ja pienen keltaisen. Tarvitsisin uuden ison, värillä lopulta väliä kunhan ei valkoinen tai sininen. Käytettynä muuten vaikea löytää, koska nämä käytetään aina ihan loppuun asti!

Iso kylpypyyhe.
Olen unohtanut tämän vuoden aikana pyyhkeitäni ympäriinsä; kotona on vain kaksi!

Star Wars: complete Saga Blu Ray.

As a Huge fan I have to own this. I don´t even own Blue Ray player.

Muumimukeja.

Skumppa rikkoi juuri vihreän Pikku Myy mukini, jota tietenkään ei enää myydä. Omistan itse Hemulin, hattivatit, rakkaus, Tiuhti+Viuhti, vanhan Nipsun.

Pinguin classics. Tai kirjat yleensä on aina pro!

These are so darn pretty! Kirjoja ei ole koskaan liikaa, etenkään kauniita sellaisia. Minä haluan ison kirjaston, jälkipolvieni stressiksi!

Kuulokkeet/headphones.

Meni monen vuoden käytön jälkeen edelliset juuri rikki. SW kuulokkeet olisi tietenkin tajuttoman päheät ja faniuskottavat. Panasonicin retrokuulokkeita (rp htx) olen himoinnut jo pitkään.

Suitsukkeita.

Varastoni ovat taas hieman ehtýneet.

Hyvää teetä.

It is nom.

Tatuointeja.
Listani on pitkä, mutta jostain täytyisi jatkaa intohimoani.

Makeita t-paitoja kivoilla kuvilla tai teksteillä, 40-50-luvun mekkoja/kenkiä (36/37 kengät, S/M mekot), Minna Parikan kengät, värilliset vuorelliset nahkahanskat, lelu/vanhat kamerat, digijärkkäri, kaikkea kettujen/pöllöjen kera, siistit heijastimet, Kuu/Mars karttapallo, kuohuviinilasit, uusi älypuhelin.

Kaikkea ilman tätä elän kyllä sangen onnellisena; suurin toiveeni koko universumille olisi olla itse terve, elää vailla huolta ja maailmassa, jossa kaikilla olisi hyvä olla. Imelää, mutta totta.

My yuletime wishlist. Really I do not need anything but a new coffeemaker and that I´ll get for sure. My biggest wish is world without any wars etc, cheesy but true.

-Oola. Pics are from google search.

Keskitalvea ja hitaita viikkoja.

2011-12-13T15:04:00.010+02:00

En vietä Joulua, perinteisessä mielessä. Pakana kun olen ja perheeni on avioero/uusperheinen sekamelska, on perinteemme hieman epävirallisia ja vaihtelevia. Lapsena olimme vuorojouluin joko Isän tykö tai Äitillä; etelä vs pohjoinen asettelu, hiio-hoi! Pohjoisessa enemmän perinteitä; prikaatilla jouluateria, kuusen ryöstä (omalta maalta) ja joulupäivän överi-illallinen. Etelässä oikeastaan kokoonnuimme kaikki lapset saman katon alle, syömme ja pukeudumme röntösti suunnittelematta päiviä liikaa. Viime vuosina extrana on esiintynyt kissojen leikittämistä lahjanaruin, ihmettelyä siitä kun kuusen alakoristeet ovat kadonneet (löytyvät ehkä kevään aikana huonekalujen alta) ja muiden kokatessa ruokaa olen pitänyt koiraa kiireisenä ulkona. En ole jouluihminen, vaikka keskitalvenjuhla on mielestäni ennen ollut sangen ihana tuoden valoa juuri synkimpään vuodenaikaan. Parina viime vuonna aika on hurahtanut ohitse (syksy alkaa ja sitten onkin aatto), pyhät ahdistaneet ja olen halunut vain paeta peiton alle nukkumaan kevääseen asti.
Perinne kai sekin; talviunet.

Vaikka perinteinen jouluhäly ei inspaa pätkääkään niin silti tänä vuonna Turun kävelykadulla Stockmannin jouluikkuna kyllä pysäytti! Yleensä vilkaisen sen nopeasti ohi kulkiessani, mutta nyt olen käynyt useaan otteeseen liikuttumassa näkymästä. Alanko tulla vanhaksi kun pehmoiset satueläimet, etenkin hitaasti tanssivat sellaiset herkistävät minua? Musiikkikin on tänä vuonna kovin... unelmoiva?

Glitterihangen päällä huojuvia pingviinejä. Haluan samaa tavaraa, mitä heille on tarjottu! Plussaa kyljellään kehräävä lumikarhu, joka muistuttaa eleiltään vanhinta kattiani.

Sillalla pöllötkin ottavat osaa kekkereihin kettujen kanssa.

Lumihangen alla siilit eivät nukukkaan, vaan pitävät käsityöpajaa! Kuinka somaa!

"No time to sleep, ya´ll!" Tulkaa hei tekemään munkin kässäprokkikset loppuun...

Lapsille tarkoitettu jouluasetelma kyllä pitää sisällään myös kummia yksityiskohtia, jotka näin aikuisen mielestä vaikuttavat hämääviltä: onko tämä rotta tulossa säikyttämään tämän ilahtuneen yksilön, joka joraa pimeästä kotikolosta ulos astuttuaan kera Jazz-kätösten? Vai onko kyseessä jouluntaian sekoittama lemmekäs Auervaara?

"Show me those Jazzhands, baby!"

Käyn aina katsomassa Stockmannin joulukoristeet läpi siksi, että yleensä pyhien jälkeen ostan alennuksista muutaman koristeen tulevaisuuden varalle. Ei siksi, että joskus koristelisin kotiini kuusen, mutta useita koristeita kun voi käyttää hattuihin, koruihin yms asioihin. Kuitenkin, jos ikuna ison kuusen koristelisin se olisi täynnä metsäneläimiä, kärpässieniä ja muuta satumetsäistä, unenomaisen sammaleentuoksuista. Tai sitten oikein överikitchiä!

Shroom!

Tällä megapostauksella sievien kuvien kera oli myös syy:
Olen rittänyt etäyttää tätä blogista, mutta kun asia kuitenkin niin vahva osa omaa arkeani on, voisi sitä kai vihdoin tulla lääkekaapista ns. ulos ja ilmoittaa, että sairastan inhaa mielialasyöpää. Sellaiseksi tämän jo useamman vuoden syvemmälle vieneen vaivan koen. Sana masennus kun kuulostaa samalta kuin väsymys -niin ne usein tunnutaan ajattelevan, vaikka kyse on aivan jostain muusta. Syyt ovat monimutkaiset, pitkät, enkä ala erittelemään; vuosikaudet olen aina jaksanut nousta monien vaikeuksieni kautta voittoon hammasta purren, mutta paskaliemellä täytettty kuppi kaatui pari vuotta sitten kumoon totaalisesti, vaikka yritin itselleni viimeiseen asti väittää muuta. Onneksi rakastava lähipiirini huomasi, etten enää ollut aivan itseni. Tässä sitä on sitten taisteltu päivä päivältä... johonkin suuntaan. Yksinäinen ja hidas taistelu, kuten kaikki vaikeat sairaudet., mutta tässä se inha puoli, kun näkyvää vihollista ei ole. Tämä vuosi on ollut tuntuvin pohja, mutta kun se on tullut vastaan niin suunta on kai sitten joko edestakaisin heiluminen tai ylöspäin kapuaminen.

Onneksi valoakin on pimeässä. En tässä kuvaa kristikirkkoa, vaan isoa kuusta valoineen. Lumeton pimeys saa jotain kaunista.

Ei, en hae sääliä, enkä kaipaa "mene lenkille" kommentteja; olen ne jo kuullut vuosia sitten (esim livejournalissa kirjoitellessani) sanoessani, että piru kun ketuttaa. Yritin uskaltaa joskus ilmaista, että hitto kun pää/keho ei toimi kuten ennen, jolloin käskettiin vaan ottaa niskasta kiinni. Vaikeninkin vuodeksi, jolloin tila vaan paheni hiljalleen minun painaessa kahta kauheammin töitä, etten ehdi pysähtyä. Tiedän kyllä eron vaikeista ajoista, meillähän kaikilla on niitä ja siitä arjesta, kun viikkojen suurin saavutus on päästä suihkuun tai edes hereille.

Halusin kenties vain ilmaista tämän tätäkin kautta ulos, että mentaalisesti voin muistaa olevani pipi. Itse itselleni Itseäni kun SE on ollut vaikeinta. Elämäni vaikein asia on ollut myöntää, että myös Minä olen heikko ja että voin olla sitä. Yli pari vuotta ihanasta nuoresta elämästäni on mennyt kuin sumussa ja alan olla vain nii-in vihainen siitä! Tämän raivon kautta haluan löytää voiman rynniä kohti parantumistani.

First snow of the Autumn 2011. Joulukuun alussa onneksi maa muuttui valkoiseksi hetkeksi. Se ja kirkasvalolamppu olleet aikamoinen energiapaukku.

Ymmärrän hyvin, kun monelle lapset ovat voimavarana synkässä arjessa. Onneksi minulla on kotona kaksi pientä karvavauvaa, joita täytyy paijata, ruokkia ja pitää siistinä. Jaksaneet tuoda iloa ja naurua synkkiin päiviin.

My Mother bought this Xmas cat hat. Kitchy blingy thing, full of catnip.
Cat was not included.

Ja vaikka mähinöinkin, en koskaan onneksi ole lakannut nauramasta itselleni. Huomasin esimerkiksi tänään, että jatkuvien huonojen hiuspäivien takia minulle on kertynyt enemmän pipoja, kuin olen koskaan omistanutkaan! Helppo tapa peittää takkutukka ja uskaltaa ulos maailmaan.
Kyllä tämä tästä, prkl! Enkä asiaa täällä sen enempää pui.

Yeah, yeah I´m a Finn and depressed. Wadda ya know?! Winter is coming and shit.

-Oola.

My new shoes!

2011-12-13T13:43:00.006+02:00

Kun Lore pääsi jo paukuttelemaan henkseleitään uusilla popolöydöillään muistin minäkin, että olen tehnyt kirpputoreilta muutamilla euroilla aikamoisia löytöjä, jotka haluan nyt jakaa!

Useasti olen blogeissani vuosien varrella huokaillut rakkauttani punaisiin jalkineisiin. Sopivia punaisia vintagesaappaita ei ole kohdalleni kuitenkaan osunut hyvään hintaan. Vaikka olisi kuinka nahkaa, vanhat ja hyväkuntoiset, minulla on silti kirpputoreilla/huuto.net/2ndhand kipuhintani. Nyt kierrellessäni vakkarikirppistä osui silmiini punaiset saappaat, joita heti kuin hengenhädässä kokeilin. Istui! Sitten vilkaisin hinnan ja kävelin suoraan tiskille. Kaksi euroa! Ja ihan priimakunnossa!
Pahan päivän pelastaa voimavärini punainen, oli se sitten jalkineissa tahi huulilla! Parhaimmillaan toki yhdistelmänä: olen jopa uskaltautunut näiden voimauttamana ulos asunnosta niin, että tukka vain kiinni, punaiset jalkineet töihin ja punahuulet hymyyn!

Vintage leather boots from early 80´s. Janita, vieläpä. Vielä hakusessa samanmoiset, mutta selkeillä koroilla.

Hysteerisin onnilöytöni oli nämä:

40´s leather pumps (from Fida @Helsinki). Solena Kultaleima. Halvalla lähti, koska toisen pohjassa todella pieni liimausvekki, jonka korjasin huolellisesti parissa minuutissa nahkaliimalla itse! Aarteet, joita tulen käyttämään rakkaudella ja huolella.

Viime viikolla kävin penkomassa kaverini kanssa uuden kirpparin Turun ja Raision rajalla. Villiinnyimme ihan, löytöjä teki melkein suu vaahdossa! Lompakon onneksi lähes kaikki aarteet olivat minulle liian pieniä. Vaikka olenkin taskukokoa, ei vintage/retro tunnu silti istuvan! Kuitenkin, eräältä myyjältä irtosi mukaan täysin käyttämättömät 70-luvun ruohonvihreät lakerikorkokengät!

Retro (unused) green leather high-heels. Sisällä kenkätukku 50mk hintalappu! Kenkätehdas Elegant oy.
Niin, peltipurkkikokoelmanikin karttui parilla yksilöllä...

Oi suurta iloa!
Pahoittelen huonoja kuvia, sillä Lorelta perityn Nokialaisen kamera ei ole oikein kunnossa.

Some secondhand shoe findings I´ve done lately! Bad mobilepics, I know...

-Oola.

Freestyler rokka maikrofoun

2011-12-12T09:00:00.001+02:00

Yep.
Parit uudet.

Reebok WMNS Freestyle HI Jewels (purple / silver)

Reebok WMNS Freestyle Hi Int Brights “Neon Green” (Neon Green/White/RBK Gold)

Talvea varten!

Rubber Duck: CombatJoggers® Velcro/Punctured Pink

En voinut vastustaa. Niin rumat, että hienot. Nyt vaan odotellaan niitä lumia.
Tarkoitus oli hankkia tyylikkäät mustat nahkasaappaat hyvillä pohjilla ja n. 4cm korolla. Perus settiä, että neonpinkit toppasaappaat tarroilla ja kiiltonahkalla voittaa järjen.

Semmoista.
Bless.

- Lore

Translation:
I has some new shoes.

Winter wonderland what

2011-12-11T14:52:00.007+02:00

Moikka!
Jokainen varmaan muistaa millaista oli viime vuonna näihin aikoihin?
Olin juuri muuttanut helsinkiin ja oli käsittämätöntä kuinka paljon lunta todella täällä olikaan. Muistan itsenäisyyspäivän kun päätin lähteä kävelylle.

Helsinki Doom church and lousy Xmas tree 8.12.2010

Piti raahautua autoteitä pitkin kun kävelytie oli aivan tukossa lumesta. Korttelin matka oli kuin vuosi siperiassa. Annoin periksi. Astuin sisälle ensimmäiseen baariin. Siellä olin ainoana asiakkaana. Keskustassa illalla! Lasillinen ja kotiin - sama tuskainen taival tuulta ja lunta vastaan. Lunta oli lähes polviin paikoitellen kasaantuneena.

Sisäpiha 8.12.2010

Nyt korkeentaan saa taistella ettei huku tai lähde lentoon.

Mutta kuten hyvin tiedämme suomalaiset eivät ole koskaan tyytyväisiä säähänsä. Lunta on liikaa, lunta ei ole ja on pimeää, räntä on perseestä, sade on hanurista, liian kylmä liian kuuma, kuiva ja pellot kuolee, sataa ja perunat hukkuu...

Cute snowman blinded by snow

Yritin etsiä kuvaa helsingistä nyt, mutta en löytänyt. Kuitenkin Kallion uumenissa oleva webcamera (klikkaa tänne) kertoo tarinaansa. Lumetonta ja tympeää. I rest my case.

Mitäs minulle, kiitos kysymästä. Olen sairaslomalla. Elämäni ensimmäinen poskiontelontulehdus. Alkoi jo viime lauantaina ja koko viikon ihmettelin todella pahaa oloani kunnes perjantaina sitten menin lääkäriin.
Jäi väliin uuden kuoroharrastukseni joulukonsertti ja pikkujoulut. Byhyy. Onneksi en ostanut 70 eurolla valkoisia esiintymisvaatteita ja treenannut biisejä korvat sauhuten ulkoa...Masentavaa.
Istunut kotona pari päivää kuunnellen sadetta. Huomenna menen aamulla 9am töihin. En Baariin. Vaan kauppaan. Jännittää. Lupauduin heikolla hetkellä moiseen. En ole kymmeneen vuoteen ollut muussa töissä käytännössä kuin ravintolassa. Oi voi.

Tiski se on palvelutiskikin.

Ostin sohvankin. Tulee huomenna. Huuto.net on ihana.

Niin on se sohvakin. Täältä näkkee mimmonen: Meille tulee simmonen ruskea. Harmaan olisin halunnut mutta halvalla kun sai.

KAIPAAN KESÄÄ.
Kesän pilviä. Sateen jälkeistä tuoksua. Kevään pilviä. Lämpenevän maan hehkua. Lokkien kaukaista ujellusta. Yön sävyjä. Leikatun ruohon tuoksua.
Rakastan talvea. Silloin en kaipaa kesää ja kevättä tai syksyä purevasti - odotan vain innolla mitä tulossa on. Kevät tuntuu siunaukselta kylmän lumisen talven jälkeen...Kun pilvet alkavat kertomaan siitä kuinka lähellä kesä on. Kun kesäkolmio nousee taivaalle. Kun aurinko lämmittää jälleen.

Pilvistä puheen ollen. Huokaillen ihailen Mon Zomoran pilvikuvia.

I've looked at clouds from both sides now,
From up and down, and still somehow
It's cloud illusions i recall.
I really don't know clouds at all.
- Joni Mitchell / Both sides now

Tulisi edes sitä lunta.
Hyvää alkavaa viikkoa.

Bless.
- Lore

Translation:
Finland is totally outta snow atm. Last year we had it more than enough. Whiney.
Those snow pictures are excatly from year ago.
I am on a sick leave and since I have too much time I bought my very first sofa.
I am starting on a new job tomorrow.
I miss summer and clouds.
Oh well. Finnish ppl are never happy with the weather.

Skumppa 2 vuotta.

2011-12-02T13:20:00.003+02:00

Rakas perheeni Eemeli, riesa ja rakkausmoottori on yhtäkkiä kaksivuotias sporttinen nuorukainen. Vastahan äsken hain hänet pikkuisena pilttinä Sampalle kaveriksi...

Kuvat Timo.K.

Tämän kunniaksi päivänsankari juuri avasi vaatekaapin repien hamehyllyni sisällön lattialle ja siirtyi itse tilalle tyytyväisenä köllöttelemään. Lapsilukot odottelevat yhä pussissa, asettamattomina. Olisikohan jo aika tehdä asialle jotain...

-Oola.

Robolamppuja

2011-11-27T16:11:00.003+02:00

Scifistinä olen kovin hullaantunut robotteihin, tietenkin! Pidän niistä vanhojen tieteiselokuvien/kirjojen julisteissa, elokuvissa, tatuointeina, esineinä ja t-paidoissa. Scifi-friikin kotiinkin soisi pari robottivalaisinta sisustusta sulostuttamaan. Törmäsin blogeja lukiessani tällaisiin namupaloihin:

Kozo Lamp. Veikeitä olentoja nämä. Hinnat ovat kuitenkin aika opiskelijabudjettiin sopimattomia.

Robolamps at Etsy. Nämä ovat hieman muovimaisempia robotteja, mutta myös reippaasti edullisempia.

Oma pikkuapulainen olohuoneen pöydälle, houkuttelevaa!

I found these awesome robot lamps while reading blogs! Scifi fan inside yells "I wanna!"

-Oola.

Kesähäät

2011-11-25T13:42:00.002+02:00

Kesällä kuvasin paljon, mutta julkaisin kuvia netissä vähän, ihan silkkaa unohtavaisuuttani. Tietenkin mielelläni jaan jotain vilahduksia muille siitä, mitä linssini läpi olen tarkkaillut! Kesäni vaativimpia projekteja, mutta silti myös mukavimpia, oli kaverini häät, joihin olin lupautunut luomaan hänelle hääkampauksen. Pienen budjetin pirskeet kun olivat kyseessä ja kaikessa mahdollisessa säästettiin ja paljon tehtiin reippaiden kaverien avustuksella(mikä lopulta ei kyllä itse hääjuhlasta käynyt ilmi, kaunista ja hienoa oli). Olen tehnyt kampauksia vain pari kertaa siskolleni ja parhaalle ystävälleni, joten olin ensin aivan paniikissa, mutta aloitimme kuukausia ennen hitaasti kokeillen kaikenlaisia eri vaihtoehtoja ja tekniikoita. Näistä hetkistä syntyikin mukavia rauhoittavia tuokioita. Lopputulos oli juuri täydellinen ja sopivakin, sillä hääpäivä oli kostean helteinen ja hiukset onnistuivat pysymään reilassa. Lopulta päädyin myös laittamaan kaasonkin hiukset, joita oli paljon! Olin myös myöntynyt ottamaan hääparin hääkuvat, joka oli virallinen lahjani parille. Myös häätilaisuuden ajan heiluin kamerani takana. Paria päivää ennen itse tilaisuutta meikkaaja perui, joten tartuin ensimmäistä kertaa elämässäni myös meikkisiveltimiin! Onneksi tässä apunani oli Lore, joka on valmistunut maskeeraja. Tekstiviestiohjeet toimivat sangen hyvin ja lopputulokseen olivat molemmat, minä ja morsian todella tyytyväisiä! Kaikkeen sitä pystyy, kun uskaltaa! Huh! Nyt kun vihdoin kiitoskortitkin on jo lähetetty, uskallan julkaista itsekin näitä kuvia. Onnea siis Marjolle ja Jonille, ei pelkästään avioliiton vuoksi vaan myös vastasyntyneen pienokaisen kunniaksi!

Kuvasimme viralliset kuvat paria päivää ennen hääjuhlaa. Sää oli kirkas, kuuma ja ajoimme karkuun ukkosrintamia Turun saaristossa.

Hauskaa oli ja hääpari tyytyväinen. Sehän tärkeintä! Vaikka en mikään mestari kameran kanssa ole, silti olen lopputuloksista ihan mielissäni. Olisihan paljon voinut tehdä erilailla, mutta tietääpä sitten joskus taas, jos joutuu samanmoiseen tilanteeseen. Jätetään priima-ammattimaisuus ammattilaisille!

Pakko vielä laittaa loppuun kuva hääautosta, joka oli ehkä retein ja siistein ikinä:

"Wowooo ollaan just menty naimissiin!"

Onnittelut vielä kerran parille!

Last summer I took my friends wedding pictures. Now, after all thank you-notes with pics are sent I can show you guys what we did. Here are just couple of my favorite ones. Congrats for you two!

PartyParty!

2011-11-25T13:16:00.003+02:00

Olen kai tullut vanhaksi sohvaperunaksi, kun en jaksa enää raahautua juhlimaan kovinkaan usein. Tai osa syyhyn on tietenkin myös ystäväporukka, jossa kaikki olemme elämäntilanteissa, jossa ei enää singahdeta yöhön tuon tuosta. Enkä olekaan sellaista kaivannut, sillä parhaimmat hetket kokee, kun on paikalla juuri se oikea porukka, oikea tunnelma ja oikea hetki. Esimerkiksi näin kävi, kun olimme juhlistamassa useiden asioiden summaa risteilyllä vanhempieni kanssa marraskuun alussa! Juhlistimme meidän syntymäpäiviä, porukoiden hääpäivää, Äitini tulevaa syntymäpäivää, firman merkkipäivää yms. Kaikki sopivasti samassa sumpussa! En itse ole laivamatkailun suurimpia ystäviä, mutta syy miksi sain luuni raahattua mukaan oli tietenkin Jean S, joka on suosikki bilebändejäni! Eikä kyllä pettänyt orkesteri tälläkään kertaa! Aivan mieletön keikka!

Vienot kaksoset ennen keikkaa.

It is ON! Eturivissä, tietenkin.

"Aweeeesoooomeeeeee!" It really was. Kuvia en jaksanut nappailla paljon, sillä keikkaa oli hauskempaa seurata ilman kameraa.

Fanitytöt kuittaavat meiningin onnistuneeksi.

Hilpeät, wanhentuneet kaksoiset.

Mukana menossa olivat perheemme lisäksi Äitimme ystävätär ja serkku, joidenka molempien seura lupaa aina pelkkää hulvattomuutta. Hauskaa riitti! Jatkoin vielä Loren mukana Helsinkiin lautalta. Olipas sekin sitten viikonloppu, se!

Marraskuu on inhottavin kuukausi koko vuodesta! Jos vaikka skipattaisiin se ja laitettaisiin lisää aikaa loppukevääseen tai lämpimään loppusyksyyn? Olisin valmis tähän, heti! Viikot ovat hujahtaneet ohitse uneliaan väsyneessä tilassa. Kohta ollaankin joulukuussa. Voisin mennä talviunille ja herätä kun vuosi on vaihtunut, jookosta?

-Oola.

Live long and prosper

2011-11-14T16:49:00.001+02:00

Aloitin tuossa viikko sitten savaten. Kyseessä ranskalainen potkunyrkkeilyä muistuttava taistelulaji. Ostin itselleni synttärilahjaksi tumput aka nyrkkeilyhanskat. Pakettiin tuli sisähanskat jotka nimesin heti spock-käsineiksi. Miten niin? No ilmiselvästi!

Live long and prosper!!

- Lore

Elonmerkkejä...

2011-11-09T17:45:00.002+02:00

Elossa ollaan vielä, vaikka blogissa onkin ollut hiljaista. Voi kuulkaa kun onkin kertomista, en ole ehtinyt vain istahtaa alas ja kirjoittaa kaikkea ylös. Köpenhaminan reissu meni oikein mainiosti enkä ehtinyt levätä kuin päivän kun olin taas tien päällä. Sitten ehdin vain pari päivää taas kotiin palattuani pestä pyykkiä ja siivota asuntoa, kun taas olin menossa.
Ja taas.
Välissä ehdimme vanheta vuodella (kolmenkympin kriisi lähenee uhkaavasti..)!
Nyt olenkin vain nukkunut muutaman päivän putkeen, mitä nyt eilen illalla värjäsin hiukseni ja tänään kävin kirppiksellä. Myös marraskuun ensimmäinen aurinkoinen päivä sai pysymään ulkona viimeisiin valonsäteisiin saakka.

I´m alive. Just been damn busy after my trip to Copenhagen -been at home only couple of days! I (or we..) got also one year older last week, hurrah!

-Oola.

Kesä 2011 pt.1

2011-10-13T13:45:00.010+03:00

Shalom!
Tiedossa himmeetä fiilistelyä. Pahoitteluni. Myöskin sanaoksennusta muodosta: nautin, ihanaa, mahtavaa, upeeta, töitätöitätöitä, himmeetä ja niin edelleen.
Myöskin runsas määrä kuvia joissa olen suu auki ja idiootin näköinen. Ainakin puolessa jokin paukku kourassa. En kyllä pt.1 entryssä. Kesällä tuntui olevan kameroita hollilla aina kun nostin juoman huulille. Ei vaan...Juoma se on vesikin.

Ajattelin kirjoitella menneestä kesästä jotain. Ihan vain itsellenikin muistoksi. Huono muistinen kun olen ja jouduin tätäkin varten tekstailemaan tutuille ajankohtia ja kaivamaan kalenterin esiin. Kohta kuitenkin taas odotellaan jo tulevaa kesää talven keskellä ja työn ohessa (kauniit) muistot unohtuvat. Haluan muistaa kuinka mageita juttuja kaiken työn ja kriiseilyn, itkun ja sen sellaisen keskellä kuitenkin oli. Life is good.

Ensimmäinen kesä Helsingissä.
Kuitenkin.
Tua noin ni.

Keikkoja ja teatteria...Toukokuussa näin Tiger Lily Freakshown Savoyssa ja Wicketin helsingin kaupunginteatterissa.

Reeperbahnin photobooth sylkäisi ulos tälläisen.

Alkukesästä kävin hampurissa. Euroviisuja katsomassa Reeperbahnilla ulkoilma showssa joka vuosittain järkestetään (virallinen pisteidenanto paikka) ja jopa näytetään itse lähetyksessäkin. Ainakin saksan. Oli aivan mahtavaa. Lupasin äänestää Lenaa puhelimesta suomiliittymällä jos ympärillä olevat ihmiset äänestäisivät Suomea. Sainkin sitten puhelimia kouraani ja äänestelin Oscaria. Heh.

Ennen euroviisuja merimieskirkon parvekkeella fiilistelyä.

Saimme Kaukaisen kanssa paljon huomiota - iso suomen lippu, pienempi lippu, George suomen lipulla, minun sinivalkoiset vaatteet...Ja iloinen riemuisa bilemeinkinki. Nautimme täysillä. Kaikella lapsellisella ja railakkaalla energialla. Alueelle oli halukkaita ja jonot olivat melkoiset. Kun vessaan tohti, piti jonottaa ulos ja jälleen sisälle. Monen monet kerrat pyristelin jonossa rannekkeeni kanssa sisään ja sain saksaksi kuulla olevani niin kleine blonde.

Wooo! Achtung. Nyt sitä jägermeisteriä!

Viisujen jälkeen jäimme hetkeksi kattelemaan afterparty menoja mitkä olivat melko tylsää. Playback esiintyjiä jotka eivät luonnollisesti kertoneet meille mitään. Melko pian päädyimme johonkin paikalliseen kuppilaan jossa vanhat vanupuikot halailivat jukeboxia laulaen SAMAA slageria (umppaumppaumppaumppa) kerta toisensa jälkeen. Baarimikko pisti soittimen välillä kiinnikkin mutta...Minkäs teet. Suloista.

Valvoimme aamuun ja menimme kuuluisille Hampurin Fischmarkt markkinoille rantaan jossa oli täysi tohina päällä. Mieletön alue täynnä kojuja pullollaan tuoretta kalaa, äyriäisiä, hedelmiä, kalaa...äyriäisiä...pilvin pimein.
Söin monen monta rasvaista kalaleipää ja ah niin herrrkullisia mustekalarenkaita. Olisin syönyt siihen laskuhumalaani ja laskuhuumaani koko torin. Ostimme ison korillisen hedelmiä josta söimme loppuvisiittini ajan. Olisiko maksanut jonkun vajaa kymmenen euroa ja sisälsi mm. Ruokabanaaneja, nektariinejä, appelsiinejä, meloneja, olisiko ollut mangokin, avokaadon, persikoita, viinirypäleitä, päärynöitä, ananaksen, mansikoita...ties mitä kaikkea. Himmeä setti.

Samoilla silmillä posetiivari-Vaarin kanssa

Seuraavana päivänä suomi voitti ruotsin jääkiekossa. Käsittämätön päivä!!
Katsoimme peliä merimieskirkolla jossa majotuin koko reissuni ajan. Kirkolle kerääntyi sekalainen sakki ihan random suomituristeja, hampurin suomalaisia ja muita saksan suomalaisia sekasikiöitä. Tunnelma oli uskomaton! Elysee virtasi voiton kunniaksi ja sain aikamoisen laskun soittamalla suomeen Woo-puheluja pelin ratkettua. Itkin. Heh. Voiton huumassa kävimme vähän jekuttelemassa ruotsin merimieskirkolla mm. ripustamalla suomen lipun oven yläpuolelle. Siellä sisällä pettymystään tuhisevat ruottalaiset sulkivat kaikki valot eivätkä suostuneet tulemaan ulos juhlimaan kanssamme No höh!

"UT!" Lonkero kourassa Ruottalaisten ovella.

Tylsää jengiä. Lopulta päädyimme suomalaisen omistamaan ravinteliin. Sitä ennen juoksimme kuin päättömät kanat pitkin keskustaa juhlien ja yllättävästi muita suomalaisia tavaten. Ihan älytöntä. Random tyyppejä vaan tuli vastaan ja wooo halihali suomi suomi. Lauloimme maammelaulun jonkun himmeen "tunkkatunkkatunkkatunkka"yökerhon edessä kuoromuodostelmassa. Kaiken kruunasi Hesburger (!!!!!!!?) joka oli juuri sulkemassa. Hypimme siellä valtavien lippujemme kanssa kirkuen ja hurraten kunnes saimme juustopurilaiset. Juoksimme Reeperbahnin huorakadun läpi täysillä ja saimme ammattilaiset repimään pelihousunsa (ne on onneksi hyvin pienet) ja ampumaan vettä niskaamme. Suomen lippu onneksi ei kastunut. Tästä lupaan näyttäväni videota. Oli mieletöntä miten kasa suomalaisia tutustuu tälläisen kansanjuhlan myötä. Tottakai lonkero virtasi ja salmariprikkoja kumottiin kaksin käsin. Seuraavana päivänä kaikki tuntui unelta.

Hampurissa oli aika kurjat säät...sellaista kosteaa, välillä aurinkoista, välillä vettä tulla lotkotti. Kaupunki hurmasi olemuksellaan varsin täysin. Ihana paikka. Niin lähellä merta, niin jotenkin ... upea. Oli rentouttava loma vaikkakin lennot olivat kummassakin tapauksessa todella stressaavat; Kun nousin myöhässä olevasta koneesta niin jo nimelläni kuulutettiin juuri sulkeutuvaan boardingiin. Tämän aina totesin pikkupaniikissa sijaitsevan toisella puolella valtavaa lentoasemaa. Uuh, kyllä kaikki tiesivät ryntäilystäni päätellen, että olen se kyseinen miss L.R jota kovasti kuulutettiin. Saapuvan. Helvetin nopeasti.

Mr. Panimomestari kertoilee ja minähän kuuntelen keskittyneesti.

Hampurin reissun jälkeen olikin sitten Ahvenanmaan päivävisiitti vähän niin kuin työn merkeissä. Pääsimme tutustumaan Stallhagen panimoon ja ahvenanmaahan (käytännössä Maarianhaminan lähialueeseen) hujauksella. Reissu oli ensimmäiseni kyseiselle saarelle ja sainkin oppaamme lähes hulluksi jatkuvilla kysymyksillä joka linnakkeesta ja kivenmurikasta joka vastaamme tuli. Jossain kohtaa hän kuuluttikin, että "Lore ei sitten kysy tästä yhtään mitään, kiitos." Upea saari ja upeaa historiaa. Lähtö oli varsin aikainen Helsingistä. Juna lähti turkuun viideltä. Olin varmaan ainoa silti joka jaksoi silmät lautasen kokoisena ihmetellä _kaikkea_. Pitänee piipahtaa uudestaan ajan kanssa. Panimolla saimme tutustua tottakai itse panimon tiloihin ja toimintaan, nautimme valtavan hienon aterian näihin soviteltuin oluiden kera, pelailimme petanqueta ja hengailimme kunnes piti lähteä takaisin laivalle, joka vei Helsinkiin. Iltalaivalla tanssin humppaa ja diskoilin aamuun. Oli aivan _käsittämättömän_ hauska reissu. Olin aivan liekeissä. Aamu venähti Helsingin päässä. Aurinko kuin paistoi ja keksittiin kolleekiolla terassi. Sekä lopulta karaoke jossa sitten tulkitsin musikaali ja euroviisu klassikoita asiaan kuuluvien tanssiliikkeiden yms nolon kera. Pääsin kotiin vasta tulevana iltana. Mutta luaja, oli sen arvoista. Kuin olisin ollut taas 18-vuotta. Tehehee. Voih, sen voin sanoa, etten ole. En kerrassaan.

Sekalainen sakki ravintola-alan ammattilaisia matkalla jossain päin Maarianhaminaa

Toukokuulle sisälty myös mieheni vanhempien vierailu Helsingissä. Vietimme päivän pikniköimällä ja kävelemällä lähihuudeilla. Paloin puistossa perinpohjaisesti vaikka ilma oli lähes kolea ja tuuli kylmä. Keräilimme lautasiamme pitkin nurmikkoja kun lentelivät heti kun päästi hetkeksikin irti. Korkkasimme myös lähipitserian jossa tämän jälkeen ei kyllä ole tullut visiteerattua...syystäkin. Heh.

Anoppi toi kukei.

Muuten en oikein muista kesäkuusta mitään kummoisempaa kuin mukavan piknikin lähipuistossa juoden ihanaa savignon blancia. Lokit läheni hetki hetkeltä. Myös joitain myöhäisiä öitä tähtitornin mäellä töiden jälkeen yhden kylmän oluen ja pikkusikarin kanssa huilutellessa megahikeä pois. Kävin myös syömässä Demossa. verkostoitumassa ja tutustumassa uusiin mainioihin ihmisiin Sometime2011 tapahtumassa. Muutamina hetkinä nautiskelin Turussa/Paattisilla kotikodin rauhasta. Pääosin olin Duunissa.

Siskokset datailee Sometimessä. Sääli että illat vietin töissä.

Juhannus vietettiin Äitin luona maalla. Saunomista, grillausta, ylensyöntiä, grillausta, rentoilua, grillausta, ulkona istuskelua viileästä ilmasta huolimatta...ihanaa aikaa. Meinasimme tuhota auton akun luukuttamalla Juice Leskisen Pervers runoilija levyä autostereoista aamu viiden aikaan. Odotin malttamattomasti Pionien aukeamista ja valokuvailin puutarhaa. Saimme kourallisen kanttarellejä. Valtavan rentoa. Onneksi, sillä kiireinen (ja helteinen) jakso odotti...

Heinäkuu oli töitä töitä töitä, mutta uskomattomia öitä, keikkoja ja ihmisiä. Siitä lisää pt.2ssa! Nyt pitää lähteä (eipä uskoisi) töihin! :)
Bless.

I miss last summer.

- Lore

Outfit changes!

2011-10-07T02:54:00.003+03:00

Kahden vuoden jälkeen tuli meille molemmille halu vaihtaa hieman ulkoasua (eli yläkuvaa) tuoreimpiin otoksiin. Kun harvoin olemme samassa paikassa yhteen aikaan, päätimme käyttää naamavärkkien tunnistamiseen hölmöyksissämme nappaamiamme duckface + omat R2D2 pehmolelu ihkutus kuvia n. vuoden takaa. Oma R2 on vuoden 1978 mallia ja Loren 90-luvulta. Jännä fakta, eh?

Kauhea kiiru ollut -olen pitänyt vapaata tietokoneelta pari päivää keskittyen ompeluhommiin ja pakkaamiseen, sillä ensi ti sinkoan Kööperhaminaan, vihdoin. Jännittää matkustaa pitkästä aikaa! Jännittää myös matkan jännyys. Jännä, jännempi, jännin!

Onneksi olkoon sille, joka tätä ikinä google translaten läpi lukee.

Ulkoasu saattaa elää vielä lähipäivinä, kun pääsemme molemmat suhimaan pikku yksityiskohtien parissa, joten jos haamupäivityksiä saapuu, olkaa huoleti. Haamut eivät ole pelottavia.

Lore on saanut toimivan koneen, joka on pinkki. Samoin hänen uusi puhelimensa on pinkki. Oma limenvihreä, ikuvanha rakas mp3-soitin sanoi sopimuksensa irti. Steve Jobs teki samat, vaikka asia ja herra eivät liity yhteen mitenkään. Kun limenvihreä inspiraatio katoaa elämästä, himmentyköön taustaväri blogissakin. Olohuoneeni seinä pysyy yhä limenä.

Kiitos yhä ihanaiselle Thuleialle Pohjantuuli Designista, joka viimeksi suunnitteli blogimme pääkuvan. Yhä ne villasukat velkaa teitille!

Busy bee, as I´m travelling soon to Denmark. Things to do, a lot. Still, we found time to chat online with Lore and make a new headpicture for this blog. Duck-faced goofy pics, I know, but so cute... you see: R2 plushies!

-Oola

Monday madness week 39

2011-09-27T10:51:00.000+03:00

Why my mondays are so sundays?! Every tuesday morning I remember that damn, now it is already tuesday -week has started day ago!
Still having a flu, Lore also is having throat infection so we both are a bit under a weather. It is first sunny day after long period of rains so hope we have a good, autumnly day!

-Oola.

New Girl

2011-09-21T21:07:00.003+03:00

Syksyn myötä alkavat taas televisiosarjat; vanhat jatkuvat tuoreilla kausilla ja uusia pulpahtelee kalastelemaan katsojia, kuin sieniä sateella. Joka vuosi missaan kuitenkin joitain sarjoja, enkä kiinnostu vasta, kun muut ovat mokomat jo puhkikuluttaneet. Kuitenkin yhden sarjan kanssa olin tikkana tarkkana, että ehdin heti ensikosketukselta pöhinään mukaan!

Olen molempien Deschanelin Siskojen fani, oli sitten kyse Bones sarjasta tai She & Him bändistä. Suureen suosioonhan siskoksista nuorin, Zooye singahti 500 days of Summer elokuvasta. Naisen koko persoonallisuus on hurmannut minut; tyylitaju on moitteeton ja jutut suloisen nokkelia.
Molemmilla siskoksilla on muuten todella upean karhea puheääni...

Ja kaunis lauluääni! Hän on myös säveltänyt tunnussävelmän uuteen televiosarjaansa:

Sarjassa Zooye esittää nuorta 20-something neitoa, joka erottuaan poikaystävästään ikävissä merkeissä etsii asuntoa päätyen vastaamaan kolmen kaveruksen kämppisilmoitukseen. Jokainen miehistä on tietenkin oma erikoinen persoonansa (urheilija, naistenmies, kiltti hissukkampi), joiden kehittymistä uuden naispuolisen asukin vaikutuksesta onkin mielenkiintoista tulevien jaksojen myötä seurata. Jess on hahmona somake, melkeinpä pelottavaakin katseltavaa, sillä monissa kommenteissaan, eleissään ja jutuissaan näin paljon itseäni. Enkä edes ala osoittelemaan silmälaseja ja pukeutumistyyliä!

Yhden jakson jälkeen on vaikea muodostaa vielä paljon mielipiteitä, joten en anna häiritä, vaikka jotkut vitsit ja henkilöhahmojen jutut olivat makuuni liian toistoa muista samanmoisista jenkkisarjoista. Kuvaustyyli oli kuitenkin mieleeni ja kimppakämppä aikamoista silmäkarkkia. Ainahan sarjojen asunnot ovat komeita lukaaleita.

Seuraavia jaksoja odotellessa siis. Onkohan tässä ainesta sadepäivä/sunnuntaisarjaksi, joka isketään DVD soittimeen aina vain uudestaan vuosienkin jälkeen? Se jää nähtäväksi.

New tv comedia series New Girl started yesterday starring Zooye Deschanel. She is Jess, this sweet quirky lass who move in with three guys after her nasty break-up. I´ve only saw pilot episode, so can´t really say a much about. It was nice, not amazing. This character Jess was painfully similar to myself (making faces, being geeky and yep, those glasses).

-Oola.

Monday Madness week 38

2011-09-20T11:13:00.000+03:00

Upsie, päivän myöhässä! Johtuen, että eilisen nukuin kauniisti läpi (yhä) flunssassa. Tiukasti on kiinni. Silti, alkuviikon piristykset tässä:

Jedi kittens are best thing ever!

Tänään menen kampaajalle, vihdoin. Vähän jännittää, mutta ei sentäs niin paljon, kun jännittäisi hammaslääkäri.

-Oola.

Keikkaa pukkaa

2011-09-19T12:22:00.007+03:00

Mo.
Masentaa. Maanantai. Naamantai (aka naama norsun tuherolla) sillä huomasin unen keskellä puhuvani puhelimeen 9am erään ravintolan päällikön kanssa ja lupautuvani töihin AINOANA VAPAANA PÄIVÄNÄ KOKO VIIKOSSA. Nukuin päälle tunnin. Nousin ylös ja oli tsekattava puhelimen loki, että oliko se totta vai tarua. Kirottua. KIROTTUA. Olin vielä kalenteriin asti sopinut rehvit kaverin kanssa koska mulla on aina töitä ja ei ikinä nähdä ja jne jne jne. Kyllä ketuttaa.

Tikidrinkkiviikset viime to Kokomossa ystäväni läksiäisissä.

No, tää on nyt tätä kun on extrana. Tuleva kolmen viikon työvuorolista taas huakailee työttömyyttä kun kaikki päälliköt "olettaneet", että mulla on ihan stanasti duunia mikä päätyynyt siihen, että mulla on kolmessa viikossa sen verran tunteja kun olen nyt tehnyt nyt normaalisti viikossa. Jaa, millä se vuokra maksetaan? Onneksi EN tilannut uutta tietokonetta itselleni, koska kuvittelin, että on varaa...ONNEKSI en ole suunnitellut erinnäisiä asioita ja hoidellut isoja bumtseja velkoja etc pois, kun aattelin ETTEI TARVII SÄÄSTÄÄ.

Ed. kuva toi mieleeni tämän lenpi japsimuusikkoni perusposen:

Towa Tei <3

ONNEKSI.

(tulee varmaan uusi kone huomenna voi prkl)

NO!

Ei se mitään. Siirrytään tästä marttyyrikäklätyksestä iloisempiin asioihin eli kuten otsikossa seisoo niin keikkaa pukkaa!

Turussa asuessani ulisin aina kuinka hellsinki on täynnä ah niin fantsuja keikkoja ja koskaan en pääse ja voi kun siellä jos asuisin niin kävisin...
Joulukuusta toukokuuhun meni ihan vaan seinää tuijotellessa enkä ymmärtänyt uuden kotikaupunkini kulttuuririennoista sen hölökäsen pöläystä. Hiljalleen kesällä työpaikkani myötä ympärilleni kerääntyneet ihmiset alkoivat roudata minua mukanaan Alppipuiston kesäkinkereihin ja tulikin ennen töitä/töiden jälkeen tai vapaapäivinä aika usein käytyä viikonloppuisin juurikin Alppipuiston tarjontaa nauttimassa. Myös muualla on ilmaiskonserteissa käyty. Uusin suuri fanitukseni kohde Bad Ass Brass Band on nähty jo kahdesti!!

Towa Tei - aina sama pose. Kun mulla. (jollei ole suu auki.)

Huomasin yllättäen meneväni katsomaan aikaa montaa yhtyettä jotka olen missannut aikaisemmin. Koko alku talvi buukattu siisteille seteille:

- Perheen kanssa juhlimaan laivalle kera parhaan pilebändin Jean S:n 28.10->

- La 5.11 Poutatorvi / Gloria Ihan ässä yhtye! Nostaa aina hymyn huulille.

- La 19.11 Riverside / Nosturi Polakki melankolina progee!

- Ti 6.12 OPETH!!!!! / Jäähalli VIHDOIN! Miksauspöydän tykön tavataan.

Tälläistä ainakin vielä. Tietysti maistuisi myös tuo Katatonia joka tulossa ja helsinkiin, mutta Circus keikkapaikkana ei taas lämmitä. Mimmonen edes on? Eikös se ole yökerho? Äerr...

Nojoo. Alanpa valmistumaan töihin.

Parempaa viikon alkua teille!

vielä yksi kuva Towa Teistä:

- Lore

I am so going to see lotsa good gigs during the last months of this year. Woop!

Oman elämäni ihmenainen

2011-09-17T12:59:00.003+03:00

Moikka!
Ihan vaan pikaisesti tiedoksi niille sadoille turhaatuneille lukioille, jotka repivät hiuksiaan siitä kun en kirjoita mitään -> Saan uuden tietokoneen ihan pian. Ihan pian. I promise.

Sitä ennen aattelin elvistellä itselleni tärkeällä, ajankohtaisella ja muuten vaan siistillä asialla:

Reebok F/S Femme Fatale (WONDER WOMAN)

Rontti pari vuotta myöhässä mutta...

I rest my case.

Kyllähän näissä on vähän sellaista USA meininkiä, mutta marvel-fanina saan vaan huippukiksit ajatuksesta Wonder Womanista, sniikkifriikkinä noista lenkkareista ja harakkana siitä et noi on tollaiset kiiltävät. E H A N A T.

Niin joo ja meitsi just osti tollaiset huutokaupasta. Odottavan aika on pitkä.

Eipä mulla muuta.

Paitsi että olen viime aikoina tuijottanut kaikki X-menit (first class on ihan supahyvä!). Eilen katsoin vihdoin Ironman 2:sen joka oli niiin ässä. Kävin hetki sitten katsomassa Captain American joka oli ihan hemmetin hyvä. Mulla repee pää odotellessa toukokuuta 2012 ja avengersei. Sitä ennen sitten vaan kattelee noita pre-avengers settejä. Maratooni huudettu!

Pitäähän sitä hetkeksi aina uudestaan maanisoitua jostain niin jaksaa hyvin töissä.

Shalom.

- Lore

I am in love with my new sneakers.

Märkää.

2011-09-15T16:57:00.003+03:00

Kurkkukipu vaihtunut räävittömäksi yskimiseksi, liman erittämiseksi ja kuumeeksi. Eli voittoa kohti matkalla, hitaasti ja hitaasti. Ei onneksi haittaa, viimepäiväthän on vettä tullut aivan alas asti; niin paljon, että tuntunut kuin ikkunan takana olisi peltistä ikkunalautaa rummuttanut lauma innokkaita rumpalipoikia. Tuuli on myös heiluttanut läheisiä katuvaloja niin, että pimeällä huoneistossani on lähes stobovalomainen tunnelma, etenkin kun valokeila osuu aina parvisänkyni kohdalle.

Fok It kertoo kaiken oleellisen.

Pidän silti syksystä. Kuulaita, aurinkoisia päiviä odotellessa!

Kauhea hulabaloo, flunssasta huolimatta. Kovasti pitäisi tehdä ja puuhata. On kaikenlaista puuhaa; Tori Amoksen keikkaa, kirjamessuja, projektireissu Kööperhaminaan. Siitä tulikin mieleeni! Jos jollakulla on hyviä vinkkejä, opiskelijabudjetin puitteissa, Köpiksestä, saa laittaa tulemaan!

I have a flu and it´s rainy, stormy grey autumn week. I shoud do tons of stuffs. Middle of october I´ll be traveling to Copenhagen for a project thingie; I´ll be spending there a over week. If anyone have some tips what to do, see and good vintage/2ndhand shops, it would be nice to hear about them. Tataa!

-Oola.

Monday Madness week 37

2011-09-12T17:50:00.001+03:00

Ensimmäinen syysflunssa. Ähyyyy!
Kurkku pipinä aamuun ankeaan.

-Oola.

Turistina kotikaupungissa osa2.

2011-09-09T10:15:00.000+03:00

... Kävelymme jatkui.

Vartionvuoren mäellä oli eräällä leikkikentällä sangen outoja otuksia. En mennyt lähemmin tarkastelemaan, että olivatko nuo selkäväkäset kumia vai oikeasti teräviä. Itse en uskaltaisi lapsiani päästää tuollaisten lähelle, mutta ei näkynyt verta tahi lävistyneitä raajoja missään. Turvallisia kai siis.

Tehty veneistä?

Laskeutuessamme hitaasti tallustellen mäeltä alas aloimme puiston vihreyden jälkeen kiinnittämään huomiota urbaanimpiin ilmiöihin, kuten siniseksi värjätyihin kiviin. Meitä alkoi kovasti kiinnostaa, että mistä oikein olikaan kysymys? Onko jollakulla ollut vain ylimääräistä spray-maalia, vai asiassa suurempikin merkitys? Ja mikä onkaan tuo turkoosipinkki kyltti tukitun väestö/pommisuojan sisäänkäynnin päällä?

Katutaidetta Turussa. Täällä onneksi löytyy katutaidetta paljon suhruista suuruuksiin; pitäisi laittaa kuvia enemmän, sillä tuli otettua kesällä paljon juurikin niistä kuvia, kun kävin aamuisin vangitsemassa kamerallani kaupunkitunnelmia.

Turun kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi avattu Logomo oli yksi turistikohteistamme, sillä itse, vaikka kulttuuri-ihmisiä olenkin, en ollut paikalla ehtinyt kääntyä. Suurimman turistikauden ollessa jo ohitse saimme nauttia paikan antimista varsin rauhassa. Pidin erityisesti Suomen valokuvataiteen museon kanssa toteutetusta osiosta ja Kiasmasta lainassa olleesta ääni/kuva-installaatiosta. Saimme ystävättäreni kanssa katsella sitä rauhassa; istuimme kuin huumattuina valkokankaan edessä äänien ja upeiden kuvien vangitsemana. Melkeinpä puhdistavaa kuvastoa kaikenpuolin! Itselleni taiteellisesti antoisinta koko näyttelystä. Pidin toki myös pienoismallista, jossa näkyi Turun palon 1827 leviäminen ja kadunpätkästä, joka hehkui kuumaa juuri tulipalon jälkeen. Tuoksusta tuli vain huonoja muistoja (v.94 televisiomme räjähti ja paloi, vuonna 04 kotitalomme paloi sähkövian vuoksi). Logomon pitkä miinus oli korkeat pääsymaksuhinnat. Opiskelija-alennuksen kerakin oli hinta suolainen. Komeat ovat tilat kuitenkin; paikalla melkein eniten kiinnitin huomiota teollisuushallin ominaisiin yksityiskohtiin, kuten sähkökaappeihin ja ruosteisiin juoma-altaisiin. Industrialinen estetiikka on kovasti mieleeni ja jaksaa aina kutittaa silmäkarkkina aivoni oikeita väkäsiä.

Kotimatkalla takaisin (Turussa on helppo kävellä joka paikkaan, jos ei ole kiire) alkoi sataa kaatamalla, kunnes hetken päästä taas paistoikin aurinko. Alkusyksyn kelit ovat niin vaihtelevia!

Illat vietimme Dynamossa, tietenkin. Viikonloppu sisälsi myös paljon kiintoisia keskusteluja, ruuanlaittoa ja elokuvia.

Nyt pitäisi marraskuussa lähteä vaihtovieraille Tukholmaan. Sitä reissua odotellessa!

More pictures from our long walk last weekend with my friend(s).

-Oola.

Turistina kotikaupungissa osa1.

2011-09-08T20:41:00.012+03:00

Ystävättäreni Tukholmasta tuli käymään luonani viikko sitten; on mukavaa esitellä asuinpaikkaansa henkilölle, joka ei ole koskaan täällä käynyt. Miten jänniä saattavat arkiset asiat ollakaan, vaikka asumme lähes naapureina kotikaupunkiemme ollen vain pienen merimatkan erottamia. Ihmiset näkevät ympärillään niin erilaisia asioista, kiinnittävät huomionsa yksityiskohtiin, mitä muut eivät saata havaita. Kun esittelee lempipaikkojaan, näkee uudessa seurassa paljon uutta.
Museoiden ja iltaelämän lisäksi kävin kävelemässä Turun puistossa ja joenrannassa. Sateenjälkeinen syyskuun ensimmäisten päivien ilma houkutti valokuvaamaan.

Ihana auto kauniilla maalipinnalla kotikadullani.
Surullinen pieni, ruosteinen hylätynoloinen lenkkikenttä talojen välissä.
Ensimmäiset ruskan kosketukset.

Tähtitornin mäeltä näkee koko kaupungin. Katselimme sieltä alas myös neulottua maisemaa (pitkänpitkä neulegraffiti), joka on osa Turku 365, Arjen löytöretkeilijät projektia.

Käsityömuseon rakennuksia; näiden pintaa ei Turun palo vuonna 1827 päässyt liekeillään nuoleskelemaan. Talojen asukkaat kuulemma istuskelivat katoillaan katsellen, kun muu Turku paloi täysin poroksi.

Ihania puistonpenkkejä, joissa kauniisti rapissut maali. Kävelymme puisto siis oli Vartiovuorenmäen mokoma. Täällä Turussahan näitä puistoja ja mäkiä riittää!

My friend visited me from Stockholm and as we visited museums and night life we also made long walks around near parks. It´s fun to walk around your homecity with person who have never been there. You also can notice things, from other point of few.

-Oola.

Monday Madness week 36

2011-09-05T17:45:00.000+03:00

First Monday Madness of this Autumn! Crazy! Totally Rad!

Warm, beautiful day. So out we go, no more computer for this lady today (as if).
Stay awesome.

-Oola.

Candyhair

2011-09-01T14:45:00.001+03:00

Rakastan sarjakuvaa Scott Pilgrim vs The World ja samoin myös siitä tehtyä elokuvaa, joka on aivan päräyttävän loistava! Leffan lähettityttö Ramona Flower on niin syötävän suloinen karkkivärisine hiuksineen. Kampauksen malli on myös mieleinen; tuo mieleen Loren kampauksen vuosien takaa. Mutta nuo karkkivärit! Voi, kun jaksaisi värjäillä tuollaisia. Punaisenkin kanssa on jo reilusti työtä.

Minulla on kampaaja syyskuun lopussa ja joudun leikkaamaan reilusti hiuksia lyhyemmäksi, koska latvat ovat tajuttoman surkeassa kunnossa. Olen miettinyt, että rohkenisiko sitä ottaa todellakin samansorttisen mallin, kuin siskollani oli vuosikaudet sitten. Loren mielipide on, että en todellakaan, mutta jos malli sopi hänelle niin mitäs tässä miettimistä! Ehkä en kuitenkaan Ramonan tukkaa täysin, mutta kyllä olkapäille asti taitaa tukka lyhentyä. Onneksi hiukset ovat kasvava luonnonvara, joka palaa pituuteensa varmasti loppukevääseen mennessä (snif). Jos olen niille vain oikein kiltti.

I love Scott Pilgrim vs World movie and Ramona; her hair is awesome!

-Oola.

1th of September

2011-09-01T07:00:00.001+03:00

Se on täällä!

Pics from Weheartit.com.

Kerrospukeutumista, kynttilöitä, tähtikirkkaita öitä, lehtien tanssia tuulessa, sormikkaita aamuhuurteessa, seitinohuesti jäätyneitä vesilätäköitä. Niin tietenkin, vahvaa suklaista kuumaa kaakaota, ripauksella minttulikööriä!

-Oola ja Lore.

Welcome, September!

2011-08-30T17:26:00.004+03:00

Best time of the year, imho! Picking different berries from garden and forest, watching apples to turn red and falling from the trees. Baking, making juice (tons of it) and preserve some treats for later use. It still early Autumn, not even September yet and colors are turning reds, orange and different shade of yellows.I like these warm venings; why Autumn is so short here? Unfair.

Garden gnome/nymph.

Back to city. Cats are having a blast and acting like there were no 3 month of countryside between here. Sweethearts, but little devils also.

I know that I´m two days early with my September happiness, but I just can´t wait! Every year this month has been one of the funniest, dunno why.

-Oola.

Sataa, sataa ropisee!

2011-08-30T11:15:00.000+03:00

Rakastan syksyä, mutta ainoa asia mistä en pidä lainkaan on kova, sivusta ruoskiva sade. Sateenvarjoilla tökin vastaantulijoita silmiin ja tuulenpuuska repii varjot rikki. Sadetakit hiostaa, kumisaappaita en omista kuin metsäversiot, jotka ovat polviin asti mudassa ja hevosenpaskassa. Niillä en lähde kaupunkiin asioille. Ostin vuosia sitten pirteämmät kumikengät, mutta niiden pohja oli tasaisen liukas ja pinta rikkoontui hetkessä. Olen yrittänyt etsiä iloisia, sateen ja loskan keskellä piristäviä jalkineita, joissa tukeva pohja. Tietenkin kunnon retromallit korolla olisi parhautta. Harmittaa, kun en joskus vuosia sitten tajunnut napata ehjiä korkonokialaisia kirpparilta mukaani! Nyt niistä saa taas pulittaa puolet omaisuudesta.

Nämä on nyt kuitenki tilauslistalla:

Viking - Fox. Kettu, tihihi! Ihanan limet! Kokeilin näitä kesällä ja olivat todella hyvät jalkaan.

Vikingillä on myös naisellisempi malli, mutta en tiedä miten Turun talven liukkaudessa pärjäisi näillä.

Katu-uskottavat toki olis tällaiset. Ei nopeasti vilkaistessa tajua et kyseessä kumiset tossut.

Himoinnut kovasti syksyn lähentyessä myös Dr Martenssin maihareita.

Samaiset maiharit tulivatkin mieleen näistä Ilse Jacobsenin city-kumppareista.

Tietenkin jos olisi rahaa enemmän ja varmaa paikkaa, mistä tilata kokoa 36, koko maailman ihanimmat kumikengät olisivat Melissa Ashanti nilkkurit, joita muutamissa blogeissa on näkynyt täällä Suomessakin. Malli näyttää sirolta, kauniilta ja korko on aina hukkapätkälle plussaa! Punaisena olisivat herkut, mutta nähtävästi liloinakin saisi!

Oijoi, ehkä jonain päivänä sitten. Kenkäfriikki minussa heittää volttia ajatuksella, että voisin näyttää naiselliselta jopa keskellä surkeaa syys/talvi/kevätsäätä. On se eri asia sipsutella, kuin klompsutella menemään. Vielä näinä sateisina päivinä joudun tyytymään prätkämaiharieni tuomaan turvaan. Pitävät paremmin veden ulkona, kuin pikkukengät.

-Oola.

Monday Madness week 35

2011-08-29T10:20:00.000+03:00

Tadaa! We´re back with Monday madness -vacation time is over and casual weeks are here with casual, every day normal things. But this madness smooths the rhythm of boring early weeks a bit, eh? (with a TrueBlood -it´s always on at Monday.)

Teheheee!

Today I return to city with my cats. It will be interesting to see how quickly I can get them to their traveling boxes. Animals always know these things, even you try to pack your bags in different room etc, be all sneeky. Hope this all go well and there´s no cat-drama!
Tomorrow I´ll be visiting Helsinki; meeting with Lore and other fun things. Thursday my friend from Stockholm will visit me and late at this week I´ll also be meeting my best friend of whole wild world again, as she comes to visit Finland from Germany. I have missed her so, so much! I´m so happy that tears are coming even when I think about this. It´s a bugger that she lives in another country, but after her 3y in New Zealand nothing really feels so far away, ha!

I think my week, first week of autumn, will be awesome! Or I really hope it is!

-Oola.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin..

2011-08-28T00:24:00.003+03:00

Jos vain taivas on ollut vailla pilviä, olen viettänyt iltani takapihalla katselemassa ylös ääriin. Päässäni kumajaa kysymyksenä, että miksi ihmeessä haluaisin palata kaupungin valosaasteiden keskelle, kun saatan jokaisena iltana lipittää iltateeni tähtien alla? Ja minkälaisten tähtien; joinain iltoina on voinut linnunrataa repäistä reunasta, kuin vanutuppoa. Silti, aikuisen naisen ei sovi elää vanhempiensa nurkissa, etenkin jos on oma asunto, jossa ei putkiremonttia saatika muita kriisejä elämässä.
Kun sitä vieraspirttiä ei ilman pätäkkää tahi taikavoimia ilmesty takapihan nurkkaan niin ei auta muuta kuin kärrätä luut, kisut ja kampsut takaisin asunnolle. Ihanaan kotikoloon! Juhannuksena lähdin käymään maalla ja asunto on samassa tilassa, kuin silloin. Hellemekotkin roikkuu vielä pyykkinarulla.

Eilen yöllä tähtien ihastelun päälle eksyin ihailemaan t-paitoja suosikkisivustolleni Threadless.com -minkäslaisia printtejä tulikaan valikoitua...

Pahapaha sivusto -nyt taas paitakuume! En uskalla käydä muilla lempparisivuilla, ettei kohta käy vahinkoa ja tipahda köyhän varastoon kasaa puseroita!

Yöllä kävelin pihalla pikkupuserolla, eikä paleltanut. Nyt ulkona tuulee, tulee vettä ja on pimeää. Kesän viimeinen hellepäivä kului puutarhassa, nyt pysyn visusti sisätiloissa. Uskomatonta, elokuun viimeisiä päiviä viedään! Vastahan kesä alkoi...

Last night I visited my fav t-shirt shops webpage and I found tons of cool prints that I like, again. Bad, bad girl -now I have shirt fever! This time all my favs were related to astronomy (or SW, of course) since I´ve spend lot of time under the starry sky. Nights have been dark and clear.

-Oola.

Melancholia

2011-08-25T11:25:00.006+03:00

Kävin vihdoin katsomassa Lars Von Trierin uusimman elokuvan, Melancholian. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, näytös kun oli viimeinen. Kaverini bongasi onnekseni tämän, kun itse luulin elokuvan jo poistuneen Turun valikoimista.

Näin Matti myöhäisenä leffastahan on jo puhuttu muualla paljon, joten jätän juonen kuvailun taas muille (suosittelen kovasti esim. tätä tekstiketjua). Von Trier fanina osasin odottaa tiukkaa, kuin iholle pyrkivää käsivarallista kamerakuvaa, maalailevia maisemia ja uskomattomia roolisuorituksia enkä joutunut pettymään. Alun pauhaava musiikki, maalaukselliset hitaat kuvat ja kahden planeetan julma kohtaaminen nosti jo jokaisen ihokarvani pystyyn; melkein unohdin hengittää. Näytöksessä oli lisäkseni muutama muu; lopputekstien alkaessa kukaan ei pukahtanutkaan, saatika liikahtanut paikaltaan. Elokuvan tunnelma jäi vahvasti ylleni kuin musta raskas viltti.

Vieläkin, näin päivien jälkeen huomaan ajattelevani Melancholiaa paljon. Siskoni kertoi itkeneensä porakaivon verran kyyneliä katsoessaan pätkää, itse en vuodattanut epätavalliseen tapaan ainoattakaan. Tunsin kyllä paljon. Vahvin kaikista tunnetiloista oli ymmärrys -vahva magneettinen yhteys elokuvan molempiin päähahmoihin, sisaruksiin jotka heijastelevat melankolian eri tasoja maailmanlopun hiljalleen, mutta vaativasti lähestyessä. Kirstin Dunstin näyttelemä Justin yritti sopia muiden häneltä odottamaan rooliin, mutta masennuksensa ottaessa valtaa ei pystynyt pitämään naamiota yllään. Vanhempi sisarista, ihanan Charlotte Gainsbourgin esittämä Claire taas elää perhekeskeistä elämää, hoivaa haavoittuvaista, rikkinäistä siskoaan, mutta on tukalan paineen alla se, joka lopulta särkyy.

Mahtavaa scifidraamaa, jonka tarina toimii rajatussa, korotetun todellisuuden kerronnassa. Suosittelen jättämään epäilykset taka-alalle ja katsomaan elokuvan, vaikka ei kokisi ohjaajan pätkiä omakseen, ei pidä hitaista kuvista tai taide-elokuvista. Uskon, että helppojenkin elokuvien ystävät löytävät tästä paljon, kun uskaltavat vain jäädä istumaan ruudun eteen. Suosittelen hyviä kajareita, sillä äänimaailma on yksi mielyttävämmistä asioista koko teoksessa. Leffateatterissa tunnelma oli sangen sähköinen.

Helpottavaa, että joku pystyy kuvaamaan syvää masennusta näin kauniisti.
Itse sellaista sairastaessa.

I finally saw Lars von Triers Melancholia and I loved it, very much. Fresh, different kinda scifi flick.

-Oola.

Perseids meteor shower 2011

2011-08-12T10:21:00.005+03:00

Taitaa suurinosa kansaa olla tänä viikonloppuna kokoontunut Helsinkiin Flow Festivaaleille. Itselläni kekkerit ikävä kyllä jäävät väliin, mutta ei jaksa harmittaa, sillä yksi kesän suosikkihetkistäni on taas käsillä; Perseidien meteoriparvi!
Joka kesä näiden aikoihin vahdin iltaisin taivasta, että joko olisi pilvetöntä ja etsiydyn sopivalle paikalle katselemaan kohti avaruuden ääriä.

Me with my angels at countryside observatory august 2009.

Moni kysyy minun vaahdotessani tähdenlentojen ilosanomaa, että kuinka kauas kaupungista tarvitsee lähteä pystyäkseen näkemään tähdenlentoja parhaiten. Vastaukseni tähän kysymykseen on helppo: kaupungista, etenkään meillä Suomessa, ei tarvitse poistua lainkaan! Tietenkin parhainta olisi päästä maaseudulle valosaasteettomalle alueelle, mutta tärkeintä on vain minimoida suora katuvalojen/hajavalon loiste silmiin, jotta hämäränäkö pysyy hyvänä. Itse kaupungissa havaitessani, revontulia tai tähdenlentoja, etsiydyn paikkaan, jossa saan katuvalot joko taakseni, puiden tahi talojen varjoon. Turku on siitä hieno paikka, että meillä on paljon avaria puistoja, korkeilla paikoilla. Keskusta-asukkina suuntaan yleensä johonkin niistä ja etsin hyvän hämärän paikan.

Maalla ollessani levitän aurinkotuolin tai muun alustan, käyn maate katse kohti eteläistä taivasta, sillä perseidit säteilevät juuri niin, että mielestäni niitä lentelee etelään parhaiten, linnunrataa alas laskeutuen. Kesäkolmio on tässä hyvä tuntomerkki minne päin pällistellä. Mutta pois kaikki hysteria! Jos et tiedä ilmansuunnista tuon taivaallista, lohduttaudu sillä, että minne vain katseensa kääntää ja hetken ajan jaksaa tuijottaa, eiköhän kohdalle osu ainakin yksi tähdenlento. Eikä tämä viikonloppu ole lopullinen; perseidit ovat aktiivisia pitkälle kuukauden loppuun asti! Tämä viikonloppu on vain otollisinta havaintoaikaa aktiivisuushuipun takia.

Kannattaa pukeutua lämpimästi, sillä yöt ovat jo sangen koleita. Mukaan siis kannattaa varata makuualusta, pipo ja tumput, hyvä kaveri (joka näkee kaikki tähdenlennot katsomalla aina oikeaan suuntaan) ja toivelista, sillä tähdenlennothan ovat oiva tapa lähettää toiveita universumille.
Viikonlopulle osuu täysikuu, joka haittaa hieman himmeimpien meteoriittien havaitsemista, mutta täysikuu itsessäänhän on myös sangen ihana!

Lisätietoja: with english.
Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry.
Lennokasta viikonloppua!

-Oola.

Muistoista parhain.

2011-08-11T10:47:00.004+03:00

Eilen iltasella twitterin kautta käydyn keskustelun myötä aloin todella miettiä parasta muistoani. Tiedättehän, mistä puhun? Sellaista, jonka kautta saa voimautettua itsensä, joka nostaa hymyn huulille ja tuo ajatuksia "sepäs vasta oli kyllä jotain!" Vaalittu, ihana filmipätkä omaa elämää.
Pääni löi ensin tyhjää. Yritin kenties hieman liikaa; etsin muistoja menneistä parisuhteista, onnistumisen hetkistä, lapsuudesta ja yksittäisistä omista hetkistäni, mutta päänuppini arkistohuoneesta löytyi vain mukavia asioita, mutta ei sitä yhtä parasta.

Ajattelin jo, että olen kyynistynyt liikaa ja annoin asian olla.
Hetken kuluttua toinen keskustelu kirkasti muistonystyröitäni ja mieleni arkistokaapista tipahti käsiini muisto, joka toi samalla sydäntä puristavan ikävän ja herkisti minut kyyneliin. Huomasin vollottavani yöpaidan hihaan valtoimenaan ja nauravani samaan aikaan päätäni pudistellen. Tyhmä tyttö!
Onneksi ketään ei ollut näkemässä.

Muutama vuosi sitten heräsin tavalliseen päivään reippaan ketutuksen kanssa; ajanjakso oli monen asian takia stressaava ja hankala. Juuri juodessani mörököllinä aamukahvia (alkuiltapäivästä) ovikello soi. En odottanut vieraita, joten en ajatellut avata ovea. Soiton perään tulivat kuitenkin koputukset; hämmästyneenä avasin ovea, sillä tiesin Loren olevan nukkumassa yövuoronsa jälkeen, eikä kukaan muu koputa noin....
Paitsi Kaukainen.
Joka seisoi oven takana!
Se tunne -ei löydy vertaista! Hän kun asui silloin Uudessa Seelannissa, näimme hyvä jos kerran vuodessa eikä minulla ollut aavistustakaan hänen Suomeen saapumisestaan! Ei tietenkään, sehän oli suunniteltu yllätys!

Kun arjen paskarekka parkkeeraa päälle iskien lavallisen lantaa niskaan, yritän muistaa tuon tunteen. Aikaisemmin mieleeni oli pulpahtanut vain ja ainoastaan muistoja, joihin liittyi ihanat enkelini, mutta yritin väkisin hakea muistoa muualta. Täytyy nyt vain myöntää, että olen ollut onnellisin juuri heidän seurassaan, keskellä hulvattomia seikkailujamme. Voimaihmiset elämässä ovat aarre.

Kuvat kevät 2006.

Voimaeläimeni on kettu. Voimamaisemani Kainuun korpi. Voimavärini tumman luumu, paikka tähtitaivaan alla, kivi sitriini, esine itsetekemäni hopeasormus ja biisi esimerkiksi (vaihtelee kausittain) Holstin Planeetat-teoksen Jupiter.
Voimaihmiseni on Kaukainen.

Olkoon Voima kanssanne! (Tähän oli ihan pakko...)

-Oola.

Garden meditation.

2011-08-04T16:35:00.002+03:00

Varjot ovat paljon raaempia, yöt jo hämärtyneet. Vietän päivät puutarhassa; tuolilla lepää kannettava, josta kuuluu Game of Thronesin jatkumokirjoja ääniversioina. Marjat sujahtavat nopeasti sankoon, sisällä mehustus on vauhdissa ja kylmäkaapin hyllyt täyttyvät vitamiinipommeista. Punavattumustikka, punaviinimarja, mustapunavattua, mustaviinimarjamehua. Pidemmällä syksyn puolella tulee varmasti tehtyä myös pieni määrä puolukkamehua. Se on suosikkiani, etenkin vissyyn lantrattuna!

Picking up some berries, ya´ll!

Katsahdan kelloon seitsemältä, käyn itikoiden ilmestyessä pistämässä lämpimämpää päälle ja palatessani sisälle huomaan kellon käyvän lähemmäs yhtätoista. Kirjaa olenkin kuunnellut päivän aikana yli kymmenen lukua! Jopas jotakin!

Valtaisa kaukokaipuu päällä. Lentokoneiden jäljet ovat piirtyneet taivaankannelle kuin liiduilla vedettynä. Katselen niitä lenkillä käydessäni koiran seuraessa puskassa nuuhkien minulle näkymättömiä polkuja. Koko kylän koirat ovat päättäneet viimepäivien illat huutaa kuin heikkopäiset; en ole koskaan aikaisemmin huomannut niiden räksyttävän näin paljon. Viida pyrkii kuoroon mukaan; siksi otus pysyy sisällä, kun nökötän pensaiden äärellä. Ei pelkästään se, että katseeni kääntyessä sangon marjat hupenevat karvakuonoon, vaan sinkoileva ravaus haukkuäänien perässä keskeyttää hitaan arkisen meditoinnin.
Kissojen silitys ja marjanpoiminta, siinä ollut viimeaikoina mielenhiljaisuutta kerrakseen.

Monen monta päivää olen unelmoinut pirtelöstä. Tänään teen sellaista itse, tuoreista marjoista!

-Oola.

Nörttityttö iloitsee.

2011-07-29T13:53:00.002+03:00

Molemmat meistä olemme omilla tahoillamme olleet piilossa, maaseudulla. Itse yhä Äitini nurkissa. puutarhassa puuhaillen ja Lore Porin suunnalla siippansa kanssa mökkeillen. Nyt matkalla Pääkaupunkiseudulle, Espoon Otaniemen Dipolille, jossa järjestetään taas koko viikonlopun kestävä suurin, kaunein ja upein tapahtuma: Ropecon 2011. Tällä kertaa menen mestoille vain chillaamaan, pelaamaan parit minilarpit, tapaamaan kavereita, jotka kerrankin suurinosa on saman katon alla! Tosikot, varokaa! Paikalla kyllä on ihmisiä oudoissa asuissa; kielinä käytetään suomea, ruotsia, englantia, klingonia, c++, nettislangia ja haltiakieltäkin taitaa osata varmasti joku. Tanssiaisissa hypitään pornopolkkaa pitkään ja hartaasti, pelikirjat vaihtavat omistajia. Minulla tulee olemaan hauskaa; väkeä on vauvasta vaariin.

Yarrrrr!

Viimekesänä jouduin jättämään tapahtuman töiden takia väliin, mutta nyt onnekseni pääsin lähtemään. Ei ole kesää ilman conia, niin se vain menee. Itse en kyllä tänä vuonna tule pukeutumaan mihinkään erikoiseen; olen oman elämäni sankari! Teemanahan tapahtumalla on tänä vuonna sankaruus ja kotimaisuus.

Battlestar galactica - viper-lentäjien vapaa-aikareleet.

Päässä soi Ropeconin teema.

Jään pääkaupunkiseudulle maanantaiseen asti. Miniloma, ihanaa!

-Oola.

Vintage summer

2011-07-22T16:30:00.000+03:00

It´s so daaaaaaaammmmnnnn humid and hootttt!!!

Inspiring picture for the weekend! Hope you´ll have a good one! I know I shall!

-Oola.

Kesytetty

2011-07-22T12:30:00.000+03:00

Olen tehnyt illansuussa pitkiä lenkkejä koiran kanssa. Päivisin kun on ollut joko liian kuuma pienelle arktiselle naiselle ja karvaiselle koiralle. Iltaisin luonto on muutenkin hekumallinen, hämyisä ja täynnä tunnelmaa. Maaseudun tiet ovat hiljaisia; luonnon äänien lisäksi vain omat askeleet kuuluvat ympäristössä. Jokaista rasahdusta pysähdytään kuuntelemaan, mutta koira ei hauku perään, vaikka pusikosta pinkaisisi rusakko karkuun.

Vuodenkierto on kääntymässä sadonkorjuun aikaan. Viljapellot alkavat olla jo valmiina korjuuta varten; tähkät huojuvat tuulessa ja niitä haluaisi mennä silittämään hellästi. Auringonlaskussa peltoa pitkään katsellen päässäni alkoi soida sävel, jonka olin jo vallan unohtanut:

Sinä olet minulle vain yksi, yksi tuhansien joukossa.
En tarvitse sinua, ei, en tarvitse sinua.
Mutta jos kesytät minut, niin silloin me toisiamme tarvitsemme,
olisit ainoa maailmassa, elämäni aurinkoinen.
Olisit ainoa maailmassa, elämäni aurinkoinen.

Maalla saa näyttää yhtä pöllähtäneeltä tupsuisen voikukan kanssa.

Tuolla on viljapelto, se on kullanvärinen.
Se on murheellista, on, on murheellista.
Mutta jos kesytät minut, niin kultaiset hiuksesi muistan silloin,
aina kun kultainen viljapelto tuulessa suhisee,
aina kun kultainen viljapelto tuulessa suhisee.

Juurikin tästä maisemasta tuli kappale mieleen...

Koskaan en tulostasi tiedä, se on samantekevää.
Olen yksinäinen, niin, niin yksinäinen.
Mutta jos kesytät minut, niin tulosi haluan tietää silloin.
Odotus antaa jo onnentunteen, sydäntäni lämmittää.
Odotus antaa jo onnentunteen, sydäntäni lämmittää.

Tähtesi on aivan pieni, yksi tuhansien joukossa,
silti meille tärkeä, niin, niin kovin tärkeä.
Koska näin kesytit minut, niin yhdessä tähtiä rakastamme.
Iäksi toisemme menetämme. Tähdet meitä yhdistää.
Iäksi toisemme menetämme. Tähdet meitä yhdistää.
(A-K Bentley)

Kappale saa yhä minut kyyneliin, kuten Pikku Prinssi satu muutenkin. Prinssin ja Ketun kohtaaminen on itselleni kirjan suosikkikohta, jota rakastan. Ketusta on tullut itselleni sen kautta voimaeläin heijastaen tarinan eläimen viisaita sanoja.

Täällä punaisia ruusuja on enemmän, kuin Pikku Prinssillä.

Jos mitään muuta en tarinasta muista on se, että tähdet meitä yhdistää. Sen osasin aina kertoa itselleni, kun Kaukainen asui toisella puolella maapalloa vuosia. Tähdet yllämme olivat erilaiset, mutta samalla taivaalla, sentään Nyt hän asuu lähempänä, Saksassa ja tähdet yhdistävät meitä yhä, harrastuksena ja taivaalla. Tällaisina kesäisinä yksinäisinä hetkinä (joita on tänä kesänä ollut hyvin paljon) kaipaan ystävääni, seikkailujamme. Onneksi on niin paljon muisteltavaa, että hymy tulee huulimme menneistäkin tapahtumista. Ehtii niitä uusia seikkailuja; minne maailma meiltä katoaisi? Vain harva jaksaa kesyttää, vain harvalle kesyyntyy villi sielu.

I was having evening walk with Viida-dog when I remembered old Finnish song which is based on story of Little Prince and fox. I love that ginger little creature in the book, it´s wisdom and beautiful mind.

-Oola.

Kittycats and dog with attitude.

2011-07-21T20:30:00.009+03:00

Kertokaa jos osaatte auttaa: vanhemman kattini kanssa olemme vierailleet täällä Äitini talossa useasti vuosien saatossa, pitkiä aikoja, joten tietenkin hän kokee alueen omakseen. Vuosi ja risat sitten tänne tuli koira, joka tietenkin myös on nokkapokkana alueestaan. Pentukoira ja kisuvanhus säikähtivät molemmat toisiaan ensi näkemältä: kissa alkaa aina murisemaan ja koira lopulta ajamaan kissaa haukkuen häntä heiluen tosin) takaa.

"What is that....a bee?"

Yrittänyt vienosti totutella heitä toisiinsa, mutta kyseessä kaksi hyvin häärää eläintä. Silti tuntuvat olevan uteliaita toisistaan ja melkein hakeutuvat toistensa nenän alle. En vain jaksaisi kalastella murisevaa kissaa piiloistaan jatkuvasti tai repiä räksyttävää koiraa sängyn alta, jonne sukeltanut kissan perässä. On nimittäin liian ahdas ja koira jää jumiin. Hupaisaa kisailuahan tämä, mutta saisivat nyt oppia tottumaan toisiinsa! Viime kesällä Viidan ollessa vielä enemmän pentu tulivat jotenkin toimeen kulkien samoissa tiloissakin. Taitaa vahtivietti viedä koiraa tämän vanhentuessa.

Nettisarjikset kyllä kertovat kaiken hurmaavista ystävistämme:

Diesel Sweeties and Sinfest, loving them! Molempia seurannut alusta asti, kuinka aika rientääkään!

I´m still staying at my Mom´s with my cats. Still having problems with Mom´s dog and my furry gentlemens. Year ago, when Viida-dog was a puppy they got along a bit but now as she grows older she´s barking all the time, chasing them making my cats stressed. They´ve stayed at other end of the house now couple of weeks. Sigh.

-Oola.

Urban exploring

2011-07-20T00:48:00.004+03:00

Geokätköily on kyllä siitäkin hauska harrastus, että sen kautta tulee nähtyä paikkoja, jonne ei muuten tulisi mentyä. Olen kulkenut kätköille kaupungissa sisäpihojen, aidanrakosten ja pikkupolkuja pitkin, joita en ole ennen nähnytkään, vaikka ohi olisin kulkenut useita kertoja. Matkailu omassakin kaupungissa avartaa! Perjantaina ja lauantaina kätköjä etsiessä nappasin todisteita maailman ihmeistä mukaani:

Auto vaatisi hieman maalia pintaansa ja uudet renkaat, niin olisi vallan hyvä ajopeli. Pelikortti oli junalaiturin katoksen ikkunalasissa; päällä nimikirjaimet ja päivämäärä. X kertoo aarteen paikan. Lähellä ammattikorkeakoulua oli asfaltissa tyhjät raiteen pätkät. Kupittaan puiston sähköboxi oli saanut päälleen keraamisen kuoren, jonka valkoiset, mustasilmäiset hahmot tuijottavat kauhistuttavan niskavillojani nostattaen tyhjyyteen.

I took some pics while geocathing last fri and sat around my area in Turku.

-Oola.

Monday Madness week 29

2011-07-18T19:09:00.003+03:00

Voiko iloisemmin viikko enää alkaa? Takana sentään ihana viikonloppu, johon sisältyi nörtteilyä, pitkiä kävelyjä, keskusteluja, hyvää ruokaa ja reippaasti naurua. Kaupunkia näkee aina parhaiten jalkojensa päällä kulkiessa. Geokätköily saattaa aiheuttaa ruhjeita, kun könyää mekon kanssa aidan yli (kun ei jaksanut kiertää) ja yksi pienen pieni lasillinen punaviiniä elämäni hirveimmän migreenin, vaikka ennen sitä oli nautittu iso annos ruokaa.

Tietenkin, kun on maanantai, koko päivä on yhtä hulluutta! Haluan siis jakaa teidän kanssa tämän:

Oola with stormtroopers from the 501st Nordic Garrison. Finncon 2011, Turku.

Fanitytön oli pakko päästä samaan kuvaan, vaikka mieli tekikin sotureille tokaista, että "Aren't you a little short for a stormtrooper?"
Keräsivät unisefille rahaa; tietenkin annoin pelkästään siitä hyvästä, että eivät huomanneet kapinallismerkkiäni.

+

Dashing bike! I wanna! Found from tumblr.

Conissa oli hauskaa pyörähtää, mutta silti odotan enemmän suomen suurinta ja kauneinta kesätapahtumaa: Ropeconia, joka valloittaa taas parin viikon päästä Espoon Dipolin. Finncon kun oli myös animetapahtuma niin sikisi siellä hieman makuuni liikaa genreen hurahtaneita harrastajia. Pieninä annoksina mukavia, mutta satoina ei. Parashan tässä olen jeesustelemaan, kun itsekin vuonna keppi ja kirves kulutin animea ja mangaa sydämeni kyllyydestä ja yhä myös! Myös itse olen ollut varhaisteini, silmät kiiluen ja suu vaahdossa jauhanut Star Warssista kaikille, jotka kuuntelevat tai eivät. Silloin joskus tosin jouduimme tilaamaan tavaraa sarjoja kasetillisia ulkomailta, fanikrääsää ei myyty jokaisessa henumanussa, tiimarissa yms. Voi, ennen oli vaikeampaa olla nörttifriikki, nykyisin se on muotia! Tämä jos mikä on sangen hämmentävää. Asia, josta ala/yläasteen ajan on kiusattu, haukuttu ja pyöritelty silmiä, on nyt hip ja jokaisen kaduntallaajan omaisuutta. Haha!

Finnconissa mukanani oli myös Äitini kummityttö, jonka conineitsyys meni tällä kertaa. Häntä seuratessani muistui omat teiniajat mieleen ja ne tunteet, kun koki vihdoin olevansa seurassa, jossa ei katsottu niin kieroon. Tärkeintä maailmassa ei ole saada kaikkien hyväksyntää, vaan löytää oma laumansa, jonka parissa voi olla täysin oma itsensä. Kun itsekin tämän olisin tiennyt silloin 14-vuotiaana.

I visited Finncon this weekend. I met friends, saw lot of cosplay outfits and other animeposse plus posed with stormtroopers. During couple of days I also spend my time geocathing and walking around Turku, being guide for our family friends. Weather has been pretty awesome.

-Oola.

Hei Herra Heinäkuu

2011-07-14T11:10:00.000+03:00

Mennään jo heinäkuun puolessa välissä, enkä ole ehtinyt heittää talviturkkiani. Olen myös kalpea, oikea kalkkilaivan kapteeni siitä huolimatta, että olen ollut auringossa. Omaan monenmoisia, tyhmiä rusketusrajoja.

Eilen kotipihan vadelmapuskista saimme ensimmäiset tuoreet vadelmat jäätelön kanssa nautittavaksi. Ei sillä grilliruualla ja perunasalaatilla ähkyä hankita, vaan marjakasalla. Jäätelö oli vain tekosyy nautinnolle.

My fav toy this summer!

Tämän kesän suosikkijuomani on ollut Lidlin vissy. Sitä juodessani nytkin katselen ikkunan läpi kasvimaata, jossa salaatit nostelevat rohkeasti varsiaan maan mullasta. Artisokka alkaa olla jo pidempää, kuin minä. Punaviinimarjat ovat ensi viikolla kerättävissä ja lähimetsä on täynnä mustikkaa; ensimmäinen satsi kerättiin jo yli viikko sitten. Miksi kaipaisin kaupunkikesää, kun täällä maalla luonnon verkkainen kulku on niin käsinkosketeltavasti läsnä? Palaan silti tänään kaupunkiin taas hetkeksi, jotta voin nauttia ison talon hiljaisuudesta taas ensi viikolla, jolloin olen yksin muutaman päivän eläinten kanssa.

Se on kuulkaas Finncon Turussa tänä viikonloppuna. Minä ainakin vierailen siellä.

Aamuisin keittiössä soi aina radio. Kanava vaihtuu yleensä siinä vaiheessa, kun vanhemmat pakenevat töihin. Onneksi en ehtinyt vielä vaihtaa taajuutta, sillä vanhempien valitsemalta kanavalta kuului kappale, johon rakastuin heti. Äitini yritti kysellä päiväni suunnitelmista, johon suhahdin "hiljaa nyt, olen rakastunut tähän! Täytyy kuulla!" Tästä päivästä on pakko tulla jotain erityistä!

Kanerva - Herra Heinäkuu.

-Oola.

Löytöretki päiväuniin.

2011-07-12T22:44:00.006+03:00

Kulttuuripääkaupungissa tapahtuu jatkuvasti; olen todella huono muistamaan tämänkin, vaikka asun kaiken sen keskellä! Kaikkea pientä, suloista ja mielenkiintoista on joka päivä ympärilläni, mutta kuljen kuin laput silmillä. Minähän olen aina ollut juuri arjen pienten kauneuksien ystävä, mutta tuntunut tässä raskaiden aikojen tuoksinnassa unohtuvan kokonaan niistäkin iloitseminen!
Tänään tulikin todella soma muistutus pienistä arkisista ilopilkuista, kun minulle myönnettiin yksi Turku365 kaupunkitaideteos kokonaisuuden Torkkutyynyt Aurajoen penkeille osion tyynyistä.

Tämä tyyny tulee nii-in kulkemaan mukanani lepohetkille suosikkipuun alle! Kuva lainattu täältä.

Oi, kuinka olenkaan tästä iloinen! Miten voi yksi tyyny saada tytön tanssahtelemaan koko päiväksi? Virallinen torkkutyyny: se täytyykin täyttää unihiekalla, unikuvasilla ja sen tuomat painaumat poskissa ovat kaikista tyynyrypyistä rakkaimpia! Saamani tyyny on vielä sangen sievä; siinä keskellä kirmaa sininen alue Aurajokena ja vihreäisiä tilkkuja viheralueina, joilla mielikuvissa istuskella. Kiitos tekijälle ja lahjoittajille!

Tämäkin lainakuva, samasta paikasta.

Kaikille Ei-Turkulaisille blogimme lukijoille haluaisin vinkata, että kyseisen prokkiksen kautta voi saada itselleen myös tuntemattoman turistitoverin, jonka kautta kaupunki avautuu aivan erilaisin silmin, kuin tutun kaverin tai oman päänuppinsa (ja kartan) avulla! Suosittelen kokeilemaan arjen löytöretkeilyä, minä ainakin tutustun tähän lisää!

Löytöretkeilijän minäänsä sopiikin ryhdittämään kappale, jonka soidessa roskien ulosvieminen on myös kuin suuri seikkailu:

John William is The Man.

-Oola.

Pikaisia siskotapaamisia.

2011-07-12T21:20:00.004+03:00

Näin nämä päivät kuluvat:

Ulkona puutarhassa, kirja sylissä, hiljaisuutta kuunnellen. Toimii. Pihan satokin alkaa pian olla kypsää, joten kirja vaihtuu ämpäriin ja marjojen keräämiseen. Sitten saa mehustaminen alkaa. Pitäähän kesä pistää talteen.

Olen miettinyt kotitekoisen yrttiteen valmistamista. Onko kellään mitään ohjeita/ideoita jakaa?

Lore pistäytyi pikaisesti Turussa noutamassa uudet silmälasinsa. Ehdimme vain vaihtaa kuulumisia ja kiertää hieman alennuksia, ennen kun hänen piti palata takaisin Helsinkiin töihin.

Now I Can See!

Aivan kuin viimeksi lempioptikkoliikkeessä olisi kuultu hiljainen toiveeni ja sangat, joita hotsitan seuraaviksi, olivat ilmestyneet hyllyyn! Tietenkin piti hetken aikaa niitäkin taas fiilistellä samalla, kun Sisko taustalla köyhtyi.

This is True Love. Armani, ah armaani! Pidän niin kovasti tuosta ruosteisen oranssista pohjasta läpinäkyvissä sangoissa.

Olin päättänyt, etten enää käy alennuksissa, kun alun alkaeenkaan en niistä välittänyt. Kuitenkin nyt Loren ja Äitini kanssa piipahdimme kaupoissa sen verran, että mukaan tarttui yllättäen sopivat farkut (rasti seinään; Oola osti farkut), KappAhlin Vintage Story pitsipaita (lastenosastolta), hellemekko ja miesten aurinkolasit. Tämä muistutti minua vihdoin käymään optikolla uusimassa piilolinssireseptini: muuten laseja on hankala käyttää.

Siskolle tarttui mukaan etsimänsä alushame. Mukavaa, kun viimeisissä alerekeissä oli juuri sellaista viimeisiä vaatekappaleita, joita on etsinyt jo kauan. Köyhä kiittää lisäalennuksista.

Thunder, perhaps?

Palatessani takaisin maaseudulle taivas oli kauniin sininen, ilma raskaan kostea ja ötökät pörräsivät kedon kukissa. Kaikkialla tuoksui makealta. Yllättäen iski reipas tuulenvire ja kääntyessäni katsomaan taakseni näin, kuinka taivaankantta pitkin ryömi kohti kunnon vyörypilvet. Reipasta ukonilmaa ei saatu, mutta muutaman kerran jyrähti kaukaisesti. Ehdin pienen saderyöpyn alta hölkäten karkuun.

Puutarha on ihanan rehevänä! Täällä maalla ollessa olen kyllä päässyt nauttimaan kunnolla siitä, kuinka ympärillä kaikki päivittäin muuttuu nopeasti. Jokaisena päivänä jokin uusi kasvi on noussut mullasta, jokin kukka on raottanut nuppuaan ja tuonut lisäystä värikuoroon. Parempaa viihdettä, kuin televisio! Olen innostunut kovasti ruusuista. Onneksi porukoiden puutarhassa on tilaa sellaisille. Samalla myös huomaa, kuinka kesä kääntyy kohti syksyä. Aika, älä juokse!

Lore came to Turku and got her new glasses. We went for sales and I found nice shades. We only had couple of hours to spend together before she had to return back to Helsinki. Fun afternoon.

-Oola.

Monday Madness week 28

2011-07-11T16:08:00.000+03:00

Villi viikonloppu takana. Meni viime viikkoa kaverieni häiden järjestelyissä, lauantai juhliessa ja su nukkuessa. Lähes 30h unta takana ja herään paniikissa, että kukamikämissä ja mikä päivä?! Nyt olotila seis kuin seinäkellolla. Jopas. Tämä päivä todellakin on hulluutta...

Harmi, en saanut häistä varmaan ainuttakaan kuvaa itsestäni ollessani jatkuvasti kameran takana. Kerrankin, kun oli nähnyt vaivaa ulkonäköönsä sen verran, että edellisenä iltana tuijotti hetken kaappinsa perälle ja valitsi vain jonkun mekoista. Tulos oli silti tyrmäävää, vaikka itse sanonkin! Auta armias, kun eksyy maailmalle kotoisissa verkkareissa, todistusaineistoa riittää kuvakaupalla.

-Oola.

Hiukset ovat pääasia

2011-07-08T15:25:00.005+03:00

Arkena en saa rutiineista kiinni, mutta lomalla kyllä. Miten ihmeessä tämä onnistuu näin? Porukoiden nurkissa nyhvetessäni herään aina ajoissa kun kuulen Äitini aamukolisteluja, ehkä nukun pienet päikkärit ja menen ajoissa (lue: ennen klo. 2am) nukkumaan. Syön lämpimiä aterioita ja nautin luonnosta. Kaupunkiin en kaipaakkaan, täällä viihdyn vallan mainiosti. Ei sillä, että kaupungissa olisi tarvinnut olla. Kukaan ei minua siellä tarvitse, sillä kisut ovat maalla kanssani ja ystävät asuvat muualla kuitenkin. Mieluummin erakoidun maalla, kuin betoniviidakon kuumuudessa.

En tiedä miksi oireilen pääasioiden kanssa, mutta viimeaikoina olen kovasti miettinyt, mitä tehdä hiuksieni kanssa. Rastakokeilun epäonnistuessa olen vieläkin harmistunut, etenkin siitä, että hiuksieni paksuus oheni nyt puoleen hetkellisesti selvittyäni takkujen aikaisemisesta. Olen myös pohtinut takaisin siirtymistä platinablondiksi, mikä on oma alkuperäinen värini. Punapää olen ollut jo 8 vuotta, joten väristä luopuminen olisi hankalaa, enkä tiedä viihtyisinkö enää blondinakaan. Rastoja on jo ikävä, mutta päänahka päätti tässä yli sydämen toiveiden. Ehkä taas huomenna, kun pääsen väkertämään itselleni häitä varten juhlakampauksen (plus morsiammelle ja kaasolle) muistan, miksi rakastan omia punaisia pitkiä hiuksiani.

Tämä neitonen sulatti sydämeni. Mikä sulotar!

Pic is from We heart it. Kun itsekin pystyisin näyttämään noin kuulaalta.

Kumma, olen ollut tyytyväinen ulkonäkööni nyt jo kauan, mutta parin viimeisen kuukauden aikana pienet, vanhat asiat ovat alkaneet taas häiritä itsessä. Kolmenkympin kriisi kenties lähenee? Inhottavaa; luulin olevani näiden juttujen yläpuolella jo, etenkin kun viihdyn kyllä tomumajani sisällä!

Häähumuisan viikonlopun ansiosta en pääse festaroimaan Ruisrockiin, mutta jään silti eloon. Toivotan kaikille Turkuun saapuville festarivieraille hauskaa kesäistä viikonloppua! Tämä kaupunki on parhaimmillaan _NYT_!

-Oola.

Dreamy Midsummer.

2011-07-05T11:08:00.002+03:00

Ok, last post showed that our midsummer was filled with eating, watching midnight sun set and rise, sauna and drinking. It was also about something else also. We took these shots right after Sauna.

"This...is...LUPINE!"

Idea was to take some dreamy, summer-ish, sweet girly pictures but we failed, again. But I like our silly summernight shots.

-Oola-

Juhannus 2011.

2011-07-05T10:37:00.004+03:00

Tänä kesänä on kyllä säät suosineet! Viime vuonna kun jäi kotimainen suosikkipyhäni Juhannus aka Minttumaari väliin, nautin nyt tuplaten perheeni seurasta ja ihanista grilliherkuista. Vesistöä kun ei aivan lähellä ole, emme saaneet nauttia kokon tulesta, mutta onneksi Lankomies pisti grilliä sen verran kuumalle, että pöhinä näytti hetken kaukaa kokkomaiselta roihulta. Ruoka ei silti maistunut syövältä. Ähkyyn sillä pääsi. Palan painikkeena oli sagriaa.
Saunakin näytti seuraavana aamuna siltä, että siellä olisi riehunut lauma piriä kiskoneita apinoita, jotka ovat kaikki yrittäneet leikkiä kapelimestaria saunavihdalla. Lehtiä löytyi jopa saunahuoneen katosta.

Kun kerta oli itse Juhannusyö, pitihän nousevaa keskiyön aurinkoa käydä tervehtimässä, useaankin otteeseen tuntien mittaan. Yöradio oli mukana ulkosalla, mutta musiikin vaihtuessa happomaisiin keskusteluihin sai laite hiljetä ja Äitimme auton stereoista soi Juice Leskisen Pervers Runoilija levy, jonka mukana tanssimme pitkälle aamuun. Toimivan hauska ja rentouttava pyhä, kertakaikkiaan!

Minä avaan syömmeni selälleen
ja annan päivän paistaa.
Minä tahdon kylpeä joka veen,
ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus,
ja juhla ja mittumaari,
ja jos minä illoin itkenkin,
niin siellä on sateenkaari.

- Eino Leino -

-Oola & Lore.

Monday Madness week 27

2011-07-04T19:30:00.001+03:00

Vaikka ollaan lomalla niin täytyy pitää kiinni siitä, että maanantai on yhtä hulluutta! Takaisin perjantaiseen, eiks jeh?

Meikä pitää maalla lippua korkealla; varmaankin pysyn täällä mahdollisemman paljon tänä kesänä -niin mukavata on! Kissat viihtyvät pieninä annoksina ulkosalla, omistajansa taas isoissa annoksissa. Skumppa-pikkuinen on keksinyt miten livahtaa läpi hyttysverkon ja käy yöllä retkillä, jotka paljastuvat vain katin hypätessä korkealla olevasta ikkunaluukusta sisälle. Vuoteeni on sen alapuolella.
Pientä sosiaalisen median paussiakin on ollut ilmassa; osaksi siksi, että ukkosilla lähtee nettipiuha irti seinästä ja talon ulkopuolinen show on internetin maailmaa ihmeellisempää! Kunnon jytää on taivaalta saatu!
Lähimetsässä on mustikat kypsynneet! Sinne siis!

Oola.

Kesän musiikkia vol. 2

2011-07-04T15:09:00.003+03:00

Shalom!

Työn raskas raataja täältä tervehtii. En muista enää millaista on olla vapaalla. Tai niin ettei olisi ahto dallas päällä (ravintola slangia. Dallas - 'hikinen olotila' 'fyysinen valuva lämmön tuottama tuskainen olo joka on silmin nähtävä') ja kahden kilon silmäpusseja. Tänään vielä ilta vuoro ja sitten tiistai vapaa. Keskiviikkona odottaa jälleen riemuisa tuplavuoro. En tiedä kuinka näihin taas olen itseni luvannut. Ensi su vapaana sitten seuraavana ja sen jälkeen riemuisat lähes parin vkn vp:tön työkimara. Ai rai rai. Voinen luvata, että näinä jokaisena pvnä on hellettä sata astetta. Voinen taata, että huomenna kun on vapaata ulkolämpötila on lähempänä 10 astetta kuin kahtakymmentä.

MUTTA ei se mitään! Lauantain tuplavuorossa päätin, että vaikka tekisin kuolemaa aamusta niin lähden Helsingin alppipuistoon pax-festareille katsomaan bändejä ja nauttimaan hetkeksi rentoilua ennen töitä. Sain vielä mainiota seuraa opastamaan paikan päälle ja nauttimaan musiikista. Onnistuin parissa tunnissa palamaan perin pohjaisesti tosin tällä kertaa kohdista jotka ei ole vielä palaneet ja joita olen yrittänyt epätoivoisesti itseruskettavalla päiventää muuhun kroppaan kuuluvaksi. Haha. Säälittävä rapu.

Teki todella hyvää. Vaikka piti raahautua kotoa puolihereiltä niin livemusiikin ilo ja ulkona oleilu ennen töitä antoi ihan uutta puhtia. Turussa asuessa tuli nähtyä työn ja vapaa-ajan lomassa paljonkin kulttuuria ja täällä olen päkittänyt lähinnä kotona ottamatta osaa valtavaan ilmaiseen tapahtumien kimaraan. Olin vakaasti päättänyt, että lähden vaikka yksin jos ei muuta - mutta onneksi sain seuraa.

Esiintymässä oli M A H T A W A Bad ass brass band. Mikään ei saa sieluani syttymään rajummin kuin läjä torvia. Siihen vielä ripaus balkanilaista riemua, marssimusiikkimaisuutta ja hassuja komeita karismaattisia miehiä jytäämässä lavalla - Baby, I am ready to go.

Bändistä kerrotaan internetin ihmemaailmassa moista: "Torvet leiskuvat tulta polttaen synnittömien sielut ja rytmin voima järisyttää sisuksia kymmenen Richterin voimakkuudella. The Bad Ass Brass Band marssii halki Pohjolan sytyttäen karnevaalit ja sydämet liekkeihin.
The Bad Ass Brass Band on riemastuttava, 13-henkinen marssiorkesteri, karnevaalikulttuurin airut ja positiivisuuden sanansaattaja, joka on shokeerannut ja ihastuttanut pääkaupunkiseudun yleisöä jo parin vuoden ajan."

Sen sanon, että seuraan tätä yhtyettä riemumielellä marssien maailman ääriin jos pyytävät. Ihan kreisi ääs livetykki!

Jahas, ei muuta ko töihin taas. Bless.

- Lore

Check this awesome band out: The Bad As Brass Band. 13 players on the stage is never wrong.

Kesän musiikkia

2011-07-01T12:49:00.003+03:00

Yes yes ya'll!

Pakko jakaa, ellette jo tiedä ihanaa kesäistä suomalaisyhtyettä nimeltään: Banda Madrugada. Ei kykene istumaan paikallaan kun on niin ihanat brassisoundit. Nyt levy tilaukseen, pistin just omani ja kuuntelen lainalevyä. Ulos touhumaan ja sitten töihin. Voi hellettä!!

Kurjenpolvea kotikotona kuvattu 28.6.11

Kuunnelkaa spotifyn kautta : Paiste.

Ja yksikin joka mainitsee Turun keskiaikaiset markkinat on kuollut minulle. Minähän teen töitä. Helsingissä. Niin. (iltaa, tuplavuoroa huomenna, su iltaa...yhyy...)

Gotta go!

- Lore

I have fallen in love with this Finnish forró group (brazillian style music) and I am asking everyone to fall in love with it too!

Kesäkuun asuja.

2011-07-01T11:01:00.004+03:00

Heheeeiiii LomaOola ilmottautuu elävien kirjoihin! Maalla ollaan hikoiltu; tänne oli pakko päästä hellettä pakoon ja viileämpää on kuin kaupungissa, uskokaa tai älkää! Kissatkin ovat päässeet ulkoilemaan: Skumppa keksi viimeyönä miten päästä hyttysverkon läpi maailmalle. Palasi takaisin kun aamuyöstä iski ukkosmyräkkä. Märkä katti muksahti akkunasta niskaani, sillä vuoteeni oli juurikin sen alla.

Kesäkuussa olen ehtinyt pukeutua muihinkin asuihin kuin verkkareihin ja toppiin, joka täällä maalla elinehto. Ei sitä lomalla jaksa välittää! Tässä jotain talteen jääneitä kokonaisuuksia:

.1.6.2011. Ensimmäinen virallinen kesäpiknik ja tuunaamani festarirotsi.

Kaverin valmistujaiset. Mekko pari vuotta sitten Indiskasta ja kengät 50-luvun alusta.

Kesäisyyttä. Molemmissa asuissa muuten kaikki 2ndhand ja lilatoppi 50-luvulta.

Juhannusaatto ja aatonaatto. "Näytät aivan siltä, kun työvuorosi olisi WWII aikaan loppunut tehtaalla ja lähtisit kotija" oli kommentti ensimmäiseen.

Before and After. Ensin noheva soturi, lopulta verenhimoinen Zombi. Ystäväni live-roolipelistä, jossa toimin apurina.

Nyyhky -operaatio takkutukka päättyi jo vajaan kolmen viikon takkuiluun! Pänahkani sanoi kirvelevän vastalauseensa ja jouduin purkamaan vaivalla vääntämäni locksit pois. Onneksi eivät ehtineet olla sen kauempaa: osa oli jo nyt hienosti lähtenyt kiinteytymään, joten jätin hiuksiini joukkoon kaksi muistoksi. Viiden tunnin kampaamisen, selvittämisen ja XZ Muumi Niiskuneidin selvityssuihkeen (suosittelen kaikille, joilla takkuuntuu hiukset herkästi) käyttämisen jälkeen oli hiuskasa rastaton, harvempi, pöydällä kasa karvaa ja päänahka entistäkin kipeämpi. Kauneuden takia täytyy kärsiä, eh?

Some outfits from June. I´m still at my Mom´s place at countryside. It´s heavy heat now and city is like a hell on earth. I had to take my locks away after 3weeks since my skin didn´t like them at all. Kinda sad about it. They were heavy but I liked my gnome/imp-ish look!

-Oola.

I was blind but now I see

2011-06-29T11:20:00.003+03:00

No, tosiasiassa ei ihan vielä.

Tulin turkkuseen asti viettämään juhannusta ja reissu vapaiden takia on vähän venynyt. En ole pihatietä pidemmälsale Paattisten kotikoti-residentistä astunut sitten viime torstain. Tänään raaka todellisuus iskee silmille ja huomisen työvuoron ja megalomaisen aikaisen lääkäriajan takia joudun siirtämään luuni takaisin isolle kylälle. MIKÄ VÄÄRYYS.

Jokainen minut tunteva ihminen tietää, että olen kärsinyt vaikuttavasta sokeudesta sitten syntymäni. Koska olen persaukinen semityötön kättäsairastava pässi niin en ole saanut hankittua itselleni laseja sitten vuosiin. Tällä sokeutumisen tahdilla olisi pitänyt hankkia uudet pokat jo n. 2v sitten. Vanhat on lähes 4v vanhat. Mutta nämä kaksitehokauneudet maksoi rontti 800e aikoinaan ja näillä kyypparin palkoilla ei paljoa juhlita.

Helsingissä olen juossut kuukausia eri optikoilla etsimässä päräyttäviä upeita persoonallisia pokia. Unelmoin turkoosista, fuksiasta, sähkönsinisestä, jostain TODELLA erillaisesta. Turussa viime reissulla käytiin katsomassa Sankarillissä laseja. Tämä pikku yksityinen optikkoliike on ollut pystyssä vuodesta 1995 ja siitä asti siellä olemme koko perheen voimin käyneet. Olen yksiä laseja (jotka valtio maksoi armeijassa jämsän silmäasemalta) lukuunottamatta hankkinut kaikki kyseisestä liikkeestä. Heillä on aina malleja joita taatusti ei tule kadulla vastaan. Aina huomaavainen palvelu. Sisko, täti, mummo, Äiti yms ovat löytäneet asiakkaiksi tähän yritykseen ja ikinä ei tarvitse pettyä.
Tuli tarjous notta kaikki pokat 30e ja soitin heti herättyäni kun liike aukesi, että vieläkö mun marc jacobsit on teillä. OLI! Ja pisti sivuun. Joten 800e sijaan 30e pokilla koko paketti on rontti 400e! :D En enää vanhoilla näe ajaa autoa tai no siis tehdä mitään. Viime kesänä piilarioptikko instrulla sanoi, että kuule nyt olisi korkea aika hankkia uudet lasit neitihän ei näe enää mitään ... mutta minkäs teet kun ei ole syntynyt maailmaan missä raha kasvaa puissa.

YEE!!!

No sankarillissä ei ollut optikkoa paikalla ja minähän tarvitsen optikkoa tänään sillä palaan illalla hki. Ei muuta kuin soittoa turun yksityisille silmälasiliikkeille ja tadam läpyskän heittoa puhelimessa pariin puljuun, pahoittelua että ollaan täynnä ja viimein yhdestä sankarillin naapurista pamahti aika iltapäivälle. Samalla vielä piilaritarkastus. Yesh. ILOITSEN! Niin että kädet tärisee.

Marc Jacobs. IHANAT. ja MINUN!

Lähdenpä tästä kärtsää ihoani pihalle ja valmistautumaan kaupunkiin. Oih oih elämä on joskus ihanaa. Kyllähän se 400< euroa tässä helvetinmoisessa konkurssissa riipasee kun rahaa ei riitä edes ruokaan, mutta jos NÄEN taas television, ihmiset, puut, tähdet, taivaan, kissat koirat ja kauniit vaatteet niin elämä ... elämä on taas ihanaa. Ja löydän kirjat hyllystä, cd:t telineestä, osun oluthanoihin töissä, en kompuroi portaissa, tervehdin oikeita tuttuja jne. You name it.

Kädet tärisee innosta.

Bless!

- Lore

Kesäpäivänseisaus.

2011-06-23T08:30:00.004+03:00

Oijoi, tätä laiskuutta ja autuutta! Olen saapunut eilen jo maalle juhannuksen viettoon. Tänään vielä kissatkin saapuu lomailemaan maaseudun rauhaan. Ei ole paljon huvittanut himmailla internetin äärellä.
Kävelemässä olen käynyt senkin edestä!

21.6.2011, Kesäpäivänseisaus maalla.

Midnight sun!

Tuossa viikonloppuna olin Mikkelissä live-roolipelissä tykinruokana kaverin peliprokkiksessa. Muut pelasivat fantasiapeliä aloittelijoille; minä ja pari muuta kokenutta pelaajaa olimme epäkuolleita hiipien metsästä säikyttelemään sankarijoukkoa. Mahtava viikonloppu: saunaa, riehumista, yhteislaulua, lettuja useasti, naurua ja lisää saunaa. Matkalla paikalle keksin punoa omien hiuksieni sekaan huoparastoja, joita olin tehnyt aikoinani. Kaverit innostuivat hiuksistani niin, että olen nyt antanut rastoittua lisää. Painava lookki!

Viime aikoina en ole jaksanut enää miettiä "mitäs jos" jos/kun olen halunut kokeilla jotain. Tämä pätee myös hiuksissa. Vuosikaudet jahkaillut, pelännyt ja ujostellut asioita: ei tässä kolmenkympin lähestyessä enää jaksa olla pelkuri. Kerranhan tässä eletään, eh? Hiukset ovat uusiutuva luonnonvara. Ainoa mikä jänskättää on liialliset rastahippivibat. Kaukana minusta sellainen. Kokeilin jo, että saanko näillä tehtyä 40-50l kampauksiani ja hyvinhän nuokin muokaantuivat tarvittaessa vaikka mihin! Hauskaa!

-Oola.

Advertisament for my taste!

2011-06-15T12:02:00.004+03:00

Olen aina ollut vauhkona militaari/armeijavivahteista muodissa, mainonnassa yms. Syy on sangen yksinkertainen: olen viettänyt koko lapsuuteni armeija-alueilla, sillä Isäni on kapiainen. Myös toki historiassa WWI/II ovat sydäntäni lähellä ja aiheina kiinnostavia. Maastokuviot, tietyt harmaan, ruskean ja vihreän murretut sävyt, muotoilukieli ynnä muu tuntuu kotoisalta ja miellyttää silmää. Omistan itse paljon vanhaa armeijasälää, kiitos esimerkiksi Varustelekalle. Kestää kulutusta ja toimii. Enkä ole ainoa blogisfäärin neiti, joka näin kokee. Sotahistoriassa esteettikkoa minussa kutkuttaa propagandajulisteet: parhautta on, että niiden muotokieltä ja tyyliä on alettu käyttää esimerkiksi fanitaiteessa (starwars, battlestar galactica, dr who...). Siksi riemastuinkin suuresti, kun törmäsin kenkähimoissani näihin kuviin:

Absolutely Dashing!

Kuvissa yhdistyy kaksi rakastamaani asiaa: armytyyli ja kengät, juurikin Swedish Hasbeens sellaiset. Olen jo pitkään haaveillut kyseisen lafkan jalkineista ja jatkan haaveiluani yhä. Sivustolla kuikuilu ei auta poponälkääni. Nämä namuset ottaisin käyttöön heti:

Comfy Luxus with colors!

Tarvitsen värejä nykyisin, paljon! Mustat jalkineet ovat varma ja helppo valinta, mutta tahtoisin mielelläni käyttää vain värikkäitä jalkineita, pukeutuen muuten vaikka mustaan. Mikäköhän siinä on, että jos astelee keltaisissa taikka punaisissa kengissä on olo raikkaampi, rohkeampi? Mielikuva-asioita, mentaalitasolla luulisin.

As a daughter of a soldier I love everything with a hint of army/military vibes. I use to live in armybases so now wonder. Of course WWI/II time fashion and propaganda posters are for my taste so Swedish Hasbeens really got my attention with these adds. I also love their shoes a lot, not owning any thou, but heard that they are comfy. Shoegasm.

-Oola.

Monday Madness week 24

2011-06-13T22:56:00.003+03:00

Ukkonen. Sataa! Ihanaa! Kaiken tämän helteen jälkeen se on vain parhautta! Olenko ainoa, joka on innoissaan? Kuitenkin ukkonen myös väsyttää; olen näitä herkkiä, jotka saavat ukkosella migreeniä. Ei se haittaa, onneksi on maanantaissa on ripaus hulluuttaa ilmankin ukkosmyräkkiä!

This day is nothing but Thunder and Lightning!

-Oola.

Sometime 2011

2011-06-11T13:15:00.005+03:00

Olemme siskon kanssa nautiskelleet helteistä Espoon Otaniemessä Sometime 2011 tapahtumassa. Suuri kiitos järjestäjille - tapahtuma on ollut todella onnistunut. Miljöö on tyylikäs ja inspiroiva, ihmiset iloisia ja ohjelma ollut todella antoisa. Kyseessä on siis Sosiaalisenmedian aktiivikäyttähille ja vaikuttajjille suunnattu tapahtuma. Paikan päällä kasvotusten on helppo verkostoitua ja inspiroitua, heitellä ideoita ja luoda uusia sosiaalisen median käyttötapoja.

Juuri tuossa nautimme aurinkoisen lounaan ja nyt odotellaan seuraavia ohjelmia varjossa rentoutuen ja ähkyä laskien. Harmittaa, että valtavan kuuman työyön jälkeen 4h unet eivät oikein antaneet nousta sängystä heti kellon soidessa vaan torkkua piti hakata kunnes tuli kiire. Meillä nukkuivat kaikki tänään pommiin.

Illalla tiedossa jälleen kuuman kostea työyö. Duunissa alkaa siiderifestarit ja vähän jännittää kun en ole oikein ottanut ja lukenut tuotteista. 30< ihka uutta harvinaisuutta tarjolla josta tunnen tai olen kuullut vain kourallisesta. Eipä siinä...

Takaisin somettelee. Nauttikaa ihmiset helteistä. Toivotaan, että edes yhtänä päivänä moiset iskee kun olen vapaalla (ja joku vie minut mökilleen jonnekkin! Katkera yhä siitä kun Äitee myi mökin pois. Snif.)

-Lore

Yebsterday ool mai traböls siims sou okei

2011-06-09T18:18:00.008+03:00

Lauloi karaokessa Yesterdaytä mustalainen. Hän lauloi kuten sen kuuli, koska ei osanut lukea. Tosi tarina. Menneisyydestä meinaa löytyy sellainen haamu: olen toiminut karaoke-emäntänä. Se siitä. Tämän vuoksi tarvitsen hajusuolaa aina kun täytyy astua karaoke ravintolaan. Allergia on vahva. Se siitä.

Taas junassa. Matkalla takaisin kotiin. Vien kamat himaan ja lähiviheriölle vähän ilta-aurinkoon retkeilemään. Jotain haukattavaa on toivottavasti valmistettu, sillä miehellä harvinainen ilta ilman töitä. Jo vuoden / kauan olen säilönyt viiniä jonka sain lahjaksi lähtiessäni edellisestä duunistani. Koskaan ei ole sopiva aika (löysin epäkätevän onscreen näppäimistön niin enemmän kirjaimia käytössä taas. Hidasta tämä touhu argh.), paikka, fiilis, olotila, päivä tai muuta vastaavaa juoda sitä. Päätin nyt, että olkoon. Kohta alkaa kesä ja kesälomittajan 24/7 työurakka tiskin takana ja aina ei voi nauttia helteistä. Nyt tai ei koskaan eli tänään. Maiskis.

Kyseinen viini on Uusi-Seelantilaisen Cloudy Bayn Te Koko (2006) Savignon Blanc. Viinillä on jo eräänlainen kulttimaine ja tämän vuoksi olen sitä rauhassa säästellyt. Tiedossa on varmaan hyvin mielenkiintoinen viini! Ainakin sen tiedän, että on hyvin epätyypillinen savignon blanc ja elämys sitä arvostavalle. Viralllinen tasting note kertoo tälläistä:

"The 2006 Cloudy Bay Te Koko is an intriguing and alternative style of Marlborough Sauvignon Blanc. A tantalising infusion of jasmine flowers and sweet garden herbs with lemon and mandarin citrus steeped in ginger spice. The palate is creamy and full yet finishes with an intuitively balanced lemon citrus twist. Subtle smoky oak, and fermentation with indigenous yeast, bring an appealing savouriness to this wine."

Kuulostaa aivan ihanalle. Aina kun näitä lukee tekisi mieli jemmata sitä vielä vähän koska ei sitä tiedä milloin seuraavaksi moista saan maistaa. Harmillista.

Alkosta muuten saa Cloudy Bay - Savignon blancia. 26 euroa aika kallis tietyssä mielessä etenkin näin semi-työttömänä, mutta eiköhän tuo täydy testata vielä tässä ennen kuin lunta sataa ja ei muuta tee kuin nojaile alakuloisesti tuhteihin punaviineihin.

Toivottavasti näitä helteitä osuisi vielä joihinkin muihinkin vapaa päiviini ja etenkin Juhannukseen! Juna saapuu Helsinkiin ja alan ravata vauhdilla kotia ja puistoon!

- Lore

Yesterday My troubles seemed so far away.

2011-06-09T10:08:00.006+03:00

Tssä olenkin saanut nauttia sisarusseurasta kunnolla, sillä eilen Pikkusiskoni tuli viimeisten pääsykokeiden jälkeen luokseni, haimme Loren kampaajalta ja vietimme koko iltapäivän kaupungilla ja myöhemmin lähdimme nauttimaan ilta-auringon säteistä maalle.

Täydellisten silmälasien metsästys jatkui eilenkin ja Lore löysikin komeat yksilöt vakkarioptikoltamme Sankarillista (ei maksettu mainos, todellakaan. Viidet edelliset rillit hankkinut sieltä 16 vuoden ajan). Ainoa miinus oli isonumeroinen hintalappu. Ikävää, että kyseinen ongelma vaivaa usein hienoja löytöjä.

Pikkusiskon pääsykoe urakan päättymistä ja Loren My Little Pony-värillä verhottua päätä menimme sitten juhlistamaan Koulun teranssille, taas! Parempi pitää terassitaukoa muutaman päivän, kun nyt jo viikon aikana käynyt köyhäraukka kahdesti!
Lore poseerasi kutriensa kanssa näyttävästi:

Mielipiteeni asiaan:

Lopulta sain kunnon poseerauksen. Kyllä Avantgardessa osataan! Luottokampaaja on kyllä sellainen aarre, jonka takia sopii matkustaa kaupungista toiseen.

Kuumana päivänä sopii syödä jäätelöä aamupalaksi, päivälliseksi ja illalliseksi. Söin monen vuoden jälkeen torin jäätelöratikasta pehmiksen! Olo oli kuin lapsena! Miten olen saattanut unohtaa tuon herkun täysin! Toki kuumalla lähti sulamaan kovaa vauhtia, mutta ennätinpä syödä kaiken ennen kuin bussi saapui.

Linja-autossa on tunnelmaa. Etenkin tulikuumassa, vanhassa sellaisessa...

Maalla meidät otti vastaan kävelevä lamppu.

Levitimme takapihalle viltin nauttiaksemme illan viimeisistä lämpimistä auringonsäteistä.

Vasta hyttyset ja nopeasti viilenevä iltailma pakotti sisätiloihin. Katsoimme vielä tyttöjen kanssa Nine musikaalin, joka oli paljon parempi kuin osasin odottaa! Musikaaleista jää inhottava olotila, kun elämä ei olekaan yhtä tanssia ja laulua. Tarvitsen oman elämäni Glee-kerhon.

Fergie ei ole suosikkejani, mutta tässä hän on upea!

Yesterday I spend whole day with my sisters and came to countryside. We had late night picnic and later we watched Nine musical together. It was better than I expected!

-Oola.

Kesä ei yllättänyt Kaksosia.

2011-06-08T12:14:00.005+03:00

Ah ja Huh tätä hellettä! En edes viitsi valittaa, vaikka yöt ovatkin hieman hankalia saada unta. Lämpö on niin ihanaa pitkän pimeän, kylmän talven jälkeen! Onhan ulkona tukahduttavan kuuma, mutta onneksi kaupungilla liikkeissä on mukavan vilpoisaa. Esimerkiksi Rajalan valokuvaamoliikkeessä Yliopistonkadulla oli niin viileää eilen, että meinasin jäädä sinne koko loppupäiväksi. Vaikka nukuinkin sopivat yöunet, on olo nuutunut ja väsy. Kahvikaan ei auta, saatika nesteen tankkaaminen. Ehkä tämä tästä. Onhan täällä kotosallakin viileä kellari, jossa vilvoitella.
Ja kylmä suihku.

Allekirjoittanut oli eilen innoissaan saadessaan tyttöseuraa, pitkästä aikaa! Ei sille mahda mitään, että parin henkilön seuraa arvostaa muiden yli, etenkin kun nämä asuvat nykyisin niin kaukana (vilkuitus Kaukaiselle Hampuriin)! Hypin henkisiä voltteja saadessani rakkaan kaksoissiskoni Turkuun. Päivä menikin sitten kahdestaan kaupungilla. Ehdin jopa ruskettua hieman.

Helleflikat. Loren laukkua nuuhkii pupu. Olen kalpea kuin lakana.

Sisko on metsästänyt uusia silmälaseja jo tovin. Kävin kokeilemassa huvikseni Instrumentariumissa Polaroid-aurinkolaseja, jotka laitetaan silmälasien päälle (eivät olleet paksujen muovisankojeni kanssa kuitenkaan käytännölliset, iso harmi). Lore kiirehti pienessä hetkessä rohmuamaan läjän sankoja kokeiltavaksi ja tuputti minunkin nenälleni muutamat sovitukseen. Olen itsestäni ylpeä: jokainen sankamallini on ollut nykyisin toistaan rohkeampi! Ujosta aknenaamaisesta teinistä, joka piiloutui hiustensa taakse ja häpesi silmälasejaan, on tullut jatkuvasti reippaampi kokeilija. Nyt jätin iisit sangat hyllyyn tattuen kaikkein näyttävämpiin ja erottuvimpiin. Kumma kyllä -hyvältä näyttivät!

Huono esimerkkikuva, jossa molemmilla Hugo Bossin Orange malliston lasit.

Sähkönsininen on kyllä Loren väri:

Lasit ovat Marc by Matc Jabocs.

Hellettä onneksi auttoi lämmin tuulenpuhuri, jota en ottanut huomioon astuessani ulos. Muhkea helmani teki jatkuvasti Marilynit eli yritti nousta korviin, joten päädyin ostamaan itselleni pyöräilysortsit.
Voi kyllä!
En tule pukeutumaan niihin tosin muuten kuin tuulisina päivinä, kellohelmojen kanssa. Mustien pyöräilysortsien lisäksi voisin ottaa käyttöön 1800-luvun lopun malliin teetetyt alushousut, jotka omistan. Tuulisessa kaupungissa asuva hameihminen tarvitsee hätäratkaisuja.

Oli kyllä mukava paistatella päivää Panimoravintola Koulun takapihan terassilla, jonne paistaa koko päivän aurinko! Kaikenlisäksi varjojakin löytyi niitä kaipaaville. Itse istuimme auringossa vain muutaman minuutin paeten puiden alle vilvoittelemaan. Kuumana iltana yksikin olut kihahti päähän, joten juttujen taso oli lopulta kovin kuplivaa! Ihana kesäpäivä! Lisää näitä, liuta!

Heijastus.

Ainiin, löydettiin me yhdet uudet villit aurinkolasitkin Siskolle! Pitkään on jo kulkenut kylillä tarua ja legendaa siitä, kuinka muiden löytäessä jotain mauttoman kasaria ja outoa näyttää se friikiltä heidän yllään, mutta kun sen pukee Loren niskaan, on se yhtäkkiä jotain uskomattoman siistiä! Sama kävi taas näidenkin lasien kohdalla!

Tuitui!

Helle kyllä väsyttää! Tiesin, että pakastimessa olisi ollut vielä litra jäätelöä, mutta kotiin palatessani minulle maistui vain vajaa litra nestettä, jonka jälkeen kaaduin sänkyyn voimattomana. Jos tänään ottaisi ilon irti kesäyöstä ja toimivista kameroista.

Yesterday Lore came to Turku and we spend one afternoon together trying on some eyewear and also buying cool sun specs for Lore. Later we went to our fave beer garden and had a blast time just chatting! It´s still so weird that she lives in another city!

-Oola.

Kesä yllätti Suomalaiset

2011-06-07T15:18:00.003+03:00

Moikka.

Kirjoittelen tätä junasta matkalla Turkuun. Valtavasti täytyy käyttää mielikuvitusta sillä osa keyboardistani on tuhoutunut. Luojan kiitos suomen kielessä on valtavasti sanoja ja vieraskielisiä ilmaisuja voi nykyään käyttää, vaikka itse niitä yleensä
karsastan.

Tänään olin vihdoin tutkimuksissa käteni kanssa joka on vaivannut, masentanut ja kurjuuttanut elämääni jo muutaman vuoden - tosin vuoden vaihteessa helsinkiin muuttaessa siitä lähti kaikki tunto ja kivut yltyivät. Lääkäri diaknosoi rannekanavaoireyhtymän
ja sain odotella nelisen kuukautta tähän tiistaiseen kun vihdoin kättäni hieman tutkittiin.
ENMG aka hermorata tutkimus on onnellisesti takana...Ensiksi erityisen kommia
mies hoitaja kokeili oireettoman käden hermot sähkön kanssa ja siirtyi vasuriin joka ei toimi kunnolla. Saman setin jälkeen kävi
näyttämässä lääkärille jotain ja sanoi, ettei lääkäri varmaan edes tule katsomaan mutta tulihan se - Kunnon skeletrin näköinen vanha
mies lääkäri ja silloin alettiin tunkemaan neuloja ja koko setti oli erittäin inhottava ja jokseenkin kivuliaskin. Komea hoitaja sanoi välillä, että koita hengittää normaalisti ja kattelin kattoon ja narskuttelin hammasrivistöäni murskaksi. Vaikka kaikkialla sanotaan, että kuuluu sanoa lääkärille jos sattuu niin varmaankin näki kun jalkaterät meni solmuun ja oli erittäin vaikea olla.
Itellä aika korkea kynnys kivulle ja yllätyin, kuinka inhoittavaa se oli. Nyt ei nouse vasuri sitten laisinkaan. Ärsyttävää. Kaksi viikkoa ja saan tietää tuloksia omalääkäriltä. Jos vihdoinkin saisi jotain järkeä omaan olotilaan. En ole voinut ottaa töitä kuukausiin muuta kuin sieltä täältä vuoro kaksi. Ammatillinen itsetunto on aivan maan alla ja samoin mieli. Kivut tekevät kärttyiseäski ja siinä kohtaa kun ei nuku kunnolla olen aivan mahdoton.

Haluan takaisin työelämään, luoda uraa, tienata, tutustua helsinkiläiseen ravintola-alaan mikä jäänyt ihan vilkaisusksi extraamalla
olut ravintoloissa. En enää tiedä mikä minusta tulee isona sillä se on ollut lähes kymmenen vuotta selvää. Mikä ammatillinen
kriisi KÄÄK.

Mutta se hoitsu. Ihan Mikko von Hertzenin näköinen. My God. Kyllä kiristi kun en ollut nähnyt laisinkaan vaivaa aka meikittä ja
unetta liikkeellä. Hymyilytti kun jännitti niin hirveästi ja sitten vierellä hoitsun vermeissä rauhallisesti jutusteleva
semi-adonis. C'mon. Tumma tukka sellaisella von hertzen sykeröllä niskassa. Ei ole vastaavaa tullut koskaan vastaan. :D

Mikko von Hertzen - kuva lainattu trendi.fi sivustolta.
Aikamoista, sanon vain.

Nyt hyvin kärsityn lääkärin jälkeen voinkin matkata Turkuun. Huomenna tukkataikurini tekee ihmeitä ja saan kesälookin eli varmaan leikataan vain vähäisen koska haluan seksikkäästi keikkuvan letin ennen kuin täytän kolmekymmentä. Ikäni on ollut
joku moderni tai hauska törröttävä lyhyt tukka niin haluan kasvattaa. Tuskien tie. Nyt just sellainen keskikohta menossa että tekisi mieli vain leikata lyhyeksi. Viime kesän niska ja sivulla oleva siili/kalju oli niin kevyt ja iisi. Nyt aina hirveä harjaaminen ja laittaminen. vali vali. En kadu silti. Sitten kun on tuhti letti selässä niin leikkaan taas jonkun tank girl letin. Heh. Mies kiittää.
Mutta mun tukka mun malli. Aamen.

Kirjoittelisin enemmän - jahka tässä alkaa duunit kulkee ja massit virtaa niin ostan minikannettavan toimivalla keyboardilla ja digikameran. Ei ole oikein sisältöä kun ei saa kummemmin elämäänsä tallennettua. Tarkoitus olisi vielä tehdä muutama "kokki ja blondi" setti. Muutaman kerran mies on kokkaillut ja minä ollut hengessä mukana kuvaamassa lainajärjestelmäkameralla. Samalla yrittänyt vähän
tallentaa ruokavinkkejä omalle henkiselle kovalevylle...Ei aina viitti yksin tai kavereille kokkailla samoja juttuja.

Kaikki tutut toivoneet kauheasti, että taas kirjoittaisin aktiivisesti. Ideoita on vaikka kylälliselle, mutta fyysinen ja henkinen väsymys käden / työasioiden myötä on saanut fiilikset ihan kasaan. Haluaisin kertoa Turkulainen helsingissä näkökulmasta uusista huudeistani ja sen sellaisesta, mutta aina kun olen aloittanut on mennyt hermo, kädestä mennyt tunto ja siten fiilikset koko touhusta. Tukevan lastan kanssa taas ihan mahdoton kirjoitellakkin.

Mutta eiköhän tää tästä - valoa ainakin tunnelissa ihan lediarsenaalilla.

Turku lähestyy ja akku finaalissa. olkaamme yhteydessä maailma.

Bless.

- Lore

Sunday evening wandering.

2011-06-06T21:19:00.004+03:00

Turku on kauneimmillaan kesällä, tietenkin. Varmaan kaikki ovat samaa mieltä kanssani tästä seikasta. Kesä illan valo on kauneinta ja houkuttelee ulos helpommin, kun aurinko ei paista terävästi silmiin. Kävin istahtamassa jokilaivallakin; vain siksi, että voin sanoa olleeni sellaisella tänä kesänä.

Uudesta Vähätorin alueesta on kyllä tullut suosikkipaikkani kaupungissa. Kirjaston vieressä on mukavaa istuskella: kadulla on mieluisaa kulkea pyörällä (vaikka väki tuntuukin unohtavan, että tasaisempi väylä on pyörille), puuvanhukset kaartuvat kävelytien ylle arvovaltaisesti kumartaen ja viileitä varjoja luoden. Öisin puiden lehtiin syntyy värileikkiä katuvaloista. Torin ravintolat terasseineen ovat tunnelmaltaan kuin niistä ihanista pikkukaupungeista, joissa on matkoilla keski-euroopassa käynyt. En malta odottaa kun uusi kävelysilta, Pennisilta, saadaan kirjaston kohdalle rakennettua! Minä niin rakastan tätä kaupunkia.
Ja tätä kesää.

Yesterday I wandered a bit along the riverside. I also visited one of many riverboat bars so I can say that I´ve been there during this summer! Summer evenings are best thing.
-Oola.

Monday madness week 23

2011-06-06T10:05:00.000+03:00

After two weeks it´s here again! Not monday... but monday madness!
This week will be hothothot so enjoy yourself as long it´s still chilly and comfy. Yes, I don´t like heat. Hey, I´m from northen Finland. I love summer, but too much is.. well, too much!

I want and need new tattoos.

-Oola.

Treasures

2011-06-04T10:52:00.006+03:00

Olen eksynyt tässä parisen kertaa kirpputoreja penkomaan. Edellisestä kerrasta on pari päivää (pikkusiskon kanssa, joka ei ollut päässyt penkoilemaan kirppiksiä kuukausiin Irlannissa ollessaan) ja sitä edeltävä pari viikkoa sitten, mutta en ole ehtinyt asiasta vielä kirjoitella.

Innostuessani nyt kovasti kokoilemaan vanhoja pyöriä on tielleni osunut kovasti erinäisiä wanhoja pyörien osia. Joko silmäni ovat niille enemmän auki, tai maailmankaikkeus lähettelee niitä eteeni nyt reippahasti. Eräällä kirppiksellä löysin läjäpäin vanhoja renkaita, polkimia, jarrupaloja, hameverkkoja jne osia, mutta mukaan nappasin vain hameverkon itselleni. Se olikin paras löytö aikoihin ja tuli tarpeeseen, sillä ostoslistassani pyörääni varten kyseinen osa oli ensimmäisenä! Hametyttö kiittää maailmankaikkeutta! Päätin rahakkaampana palata paikalle uudestaan. Samalta reissulta tarttui mukaan yksinkertainen ruskea vyö ja muutama vanha laukku, jotka kaikki hyvässä kunnossa sisustoja myöten. Ruskeasta laukusta löytyi taskusta kasapäin pinnejä ja hiusverkko. Vähän kuin omia laukkujani olisi tutkinut -aina pinnejä taskujen pohjalla!

Pari päivää sitten piipahdimme Manhattanin Kirppis-Centerissä, joka on siis Turun kirppiksien aatelia. Emme jaksaneet kiertää paikkaa edes kokonaan, kun silmät alkoivat jo helistä tavaramäärän edessä. Myös lapsiperheet ja puhelimiinsa huutavat keski-ikäiset miehet alkoivat väsyttää. Kuitenkin erään tutuksi tulleen loossin ääressä jäin pahasti jumiin, sillä tällä kertaa tönö oli täynnä Neuvostoaikaisia kameroita laukkuineen. Kamerafriikki jumahti pahasti; tutkin yksilöitä yksi kerrallaan haluten antaa ainakin yhdelle edukkaalle kodin. Mukaan lähtikin Smena 8M, joka ulkoasultaan oli siisti ja ainoa vika oli filmikelan puuttuminen, jonka tiesin kuitenkin korjaantuvan pienellä niksillä kotosalla. Eikun kuvaamaan!

Picture found from Flickr. Mine is exactly the same.

Samalla reissulla löysin myös yhden vanhan valokuvakehyksen (puinen tausta, hopeoidut kehykset), kirjan ja seiloripaita 80-luvulta, joka kerrankin pientä kokoa. Kuvaa puserosta sitten, kun pääsee ompelukoneen käsittelystä pois.

Upea lauantai! Valmistujaisjuhlia on tänään itselläni käyntilistalla, mutta ei ainoitakaan lakkiaisia! Viimeiset hetkeen taisivatkin olla Pikkusiskoni, joka sai lakin kutreilleen viime kesällä. Omistani on pian kymmenen vuotta, huh?
Onnea kaikille vastavalmistuneille!

I´ve made couple cool findings from fleamarkets like some old bags and working Smena 8M film camera from Sovient Union. I need to buy some film now.

-Oola.

Saaristo on Rakkaus.

2011-06-03T02:41:00.002+03:00

Kuinka voikaan olla, että vaikka olen asunut Turussa lähemmäs 20 vuotta, en kuitenkaan ole päässyt käymään kunnolla saaristossa? Mielestäni lounaisristeilyt tai Ruotsinlaivalla kelluminen läpi saariston ei lueta alueeseen tutustumiseksi. Paikoista Kustavi ja Taivassalo ovat ainostaan tuttuja, pidemmälle en ole päässyt. Siksi en juurikaan vastustellut, kun minua pyydettiin mukaan mökille Iniöön.

Mielikuvia minulla oli valmiiksi saarista, jotka ovat pullollaan suomenruotsalaisten kesämökkejä. Tottahan toki paikan omistaja ja jokainen minua vastaan tullut puhui ruotsia, mutta samoin myös suomea. Kaksikielinen maa, joten kaksin aina kaunihimpaa! Mutta saarilla oli kaunista, mukavata. Mökillä oli niin hiljaista, etten saanut itseäni millään raahattua sisätiloihin. Istuin tattina ulkosalla möllöttämässä horisonttiin, virittämällä aistit äärimmilleen. Kuulemma kesälomien alkaessa paikka ei ole enää niin täydellisen seesteinen. Ei varmasti silti yllä kaupungin humuun.

"Hei sulla on peililasit, ootas!" Lautalla.

Ulapalla olikin vasta ihanaa! Tuuli tuiversi, suolainen vesi lenteli naamalle, kun istuin paatin nokassa kulkiessamme aaltoja vasten. Parempaa kuin vuoristorata, parhaimmillaan (paitsi ei päästä ylösalaisin, onneksi)! Bongailin merilintuja, hämmästelin Maarianhaminan läheisyyttä ja ihailin veden kirkkautta. Kalareissun saalis oli vihainen hauki, joka maistui myöhemmin hyvältä. Kaveri kun yritti karata kuupastaan kolmesti; iski luukun auki ja lähti joraamaan ympäri veneen pohjaa. Kun kuvaan olisi saanut lisättyä tulistunutta sadatusta...
Kalaretken jälkeen pääsin vielä hyvään saunaan, jonka jälkeen maisema sai toimia televisiona. Seurani kanssa tuijotimme kaikessa hiljaisuudessa sinistä yötaivasta ja hörpimme lasin viskiä. Nukuin yöni kuin lapsi.

Koin rakkautta ensi käväisyllä! Kuinka voikaan olla jokin maapläntti niin magneettisesti luokseen kutsuva, näin jälkeen päin ajatellen? Sopivan matkan päästä rakastamastani kaupungista, mutta mukavan eristyksissä ja rauhallinen. Sisälläni on asustanut kuitenkin se erakko, joka kaipaa pirttiä poissa kaupungin humusta; olen saanut ruokittua tätä otusta käymällä maalla Äitin luona tahi pohjoisessa korvessa Isäni luona. Äitini asuinpaikka on myös sopivan matkan päässä kaupungista, mutta silti bussiyhteyksien läheisyydessä. Juuri sellaista haluaisin. Ei niinkään, etteikö kaupunkiasuminen maistuisi, etenkin kun asun rauhallisella alueella keskustan tuntumassa (wanhassa talossa), mutta olen huomannut olevani betonin keskellä yksinäinen ja apaattinen. Aina maalle päästyäni pursuan energiaa, mieleni on tyyni ja valpas. Ehkä kyse on kotoa irtautumisesta; olisikohan se sitten siistiä, kun asuisi luonnon keskellä? Tiedän kyllä että pärjäisin maaseudullakin, pienessä kunnassa ja yhteisön keskellä. Henkilönä, jolla ei ole säästöjä, vakituista toimeentuloa, perhettä saatika varoja sijoittaa taloon/loma-asuntoon, taitaa nämä pulinat jäädä haaveiksi. Vuokralla asuntoja/pieniä taloja ei ole. Inhottavaa silti, että elämä menee haaveillessa arjesta, jota haluaisi elää. Pikkusiskonikin ilmaisi, että "alat tulla siihen ikään" kun huokailin unelmieni perään. Ehkä.
Tai sitten en jaksa enää vain haaveilla, vaan elää niitä haaveita todeksi.

Onneksi ikkunastani näkee puita, viereiset kadut ovat rauhaisat, eikä puistoihin ole matkaa. Jos vielä asuisin betonilähiössä, hajoisin atomeiksi! Maaseudulla kun olen lapsuuteni viettänyt, ei se lähde henkilöstä edes tylsällä lusikalla kaapiessa.
Kaupungit ok, kunhan saan asua taloissa, joissa on sielua.

Onneksi pääsen Iniöön vielä tänä kesänä takaisin.

Even I´ve lived in Turku almost 20y I never have expole archipelago next to us. Last week I went to fishing in Iniö, which is tiny community on couple of Islands including some villages. There really isn´t much there than summer houses and swedish speaking finns plus awesome nature with sea. We got one angry Pike, went to Sauna and spent whole evening just watching clouds and water, silently. I fell in love. I want to move in archipelago.

-Oola.

Outfits from May.

2011-06-01T11:44:00.003+03:00

This month really went fast! I had a blast: days out under the sun, Wicked musical at Helsinki, trip to East border of Finland for Viking Larp and my first trip to deeper in our near archipelago. I´ve lived here at south over ten years and never really have had a change to do that. Cottage in Iniö was beautiful and fishing fun! I´ll go there back soon!

Yellow flower and white dress are 2ndhand findings (for 60´s and 80´s), last dress is my own made from childrens Star Wars-shirt and Gina Tricot tunic. Eko-fashion, FTW!

Most fav outfit is of course my characters dress (Kings mother) from that Viking/Iron age live-action roleplay:

Whole outfit is handmade from pure linen and wool. Fox muff is vintage, yule gift from Lore. Jewels were made from semi-precious stones, amber, copper and glass pearls.

-Oola.

1st of June.

2011-06-01T09:21:00.004+03:00

Blogihiljaisuus särkyy NYT -kräks vain!
Kummasti aika rientää: euroviisut, joiden jälkeen MM-kullan aiheuttamaa huumaa parisen päivää. Sitten onkin ollut väsynyttä, unen täytteistä arkea. Joka päivä ennen koneelle pääsyä olen ehtinyt nukahtaa. Aurinkoisina päivinä ei koneella edes halua ollakaan! Myös Loren Saksan reissun kohokohtia kaipaillaan, joten pistäppäs Tyttö näppäimistö sauhuamaan!

Varmaan tekin olette huomanneet tuon saman ihmeen, jonka itsekin tajusin eilen illalla klo.00.10: Kesäkuu on täällä; kesä on siis virallinen fakta, eikä etäinen haave!!!

All pics are from Weheartit.

Ei kesätöitä, ei suunnitelmia. Ei menoja, kun ei ole pätäkkää. Tämä tarkoittaa pitkiä päiviä lempipuuni alla; mehupullon ja kirjan kanssa. Myös maalla Äitin luona taitaa olla riippumatto tyhjänä... Saa nähdä millainen kesä tulee, toivottavasti upea!

Huh, blog was silent for couple of weeks: both of us have been busy bees. Yesterday, just before I went to bed, I realized that it´s June! Finally!

-Oola.

Tänään olemme jännän äärellä.

2011-05-15T17:32:00.003+03:00

Mikke meidän, joka olet jäällä.
Pyhitetty olkoon sinun mailasi.
Tulkoon sinun maalisi.
Tapahtukoon sinun veivisi, myös Ruotsia, kuten Venäjää vastaan.
Anna meille tänä sunnuntaina meidän toinen maailmanmestaruutemme.
Äläkä saata meitä tappioon, vaan päästä meidät hurreista.
Sillä sinun on maila, kaukalo ja taito.
AAMEN!
Löydetty Mikael Granlundin ilmaveivi FB ryhmästä.

Hiuksissa Victory rollit ja tein pienen suomenlipunkin pinniin.

-Oola.

Summer is almost here...

2011-05-15T13:44:00.004+03:00

Sääli, kun toiset ilot kestävät vain hetken aikaa. Leskenlehdet, sinivuokot ja kirsikankukat! Viime keväällä huomasin ilokseni, että kotikatuni varrella kasvaa kirsikanpuita! Tätäkään en tajunnut ennen, kuin ensikerran tunsin vienon kukaisen tuoksun ja näin vaaleanpunaiset pilvet puiden latvoissa. Pitäisi kai katsella ympärille hieman tarkemmin. Viime viikon loppuna kirsikanpuut kukkivat jälleen; kävin ihailemassa niitä monesti ja päätin kävellä niiden ohitse mahdollisimman usein. Nyt sade on tiputtanut lähes kaikki hauraat terälehdet maahan, joten kadunpielet ovat vaaleanpunaisia, samoin autojen katot.

Pink Cherry power!

Vaikka ei vielä ole edes tukahduttavan kuuma, asunnostani on tullut tunkkainen ja kun en parveketta omista, halu ulkoilla on suurempi kuin kuukausiin. Onneksi asun alueella, josta on helppo paeta useisiin keitaisiin köllimään. Jos maisemalla ja rauhalla on väliä, pakenen Vartiovuoren mäelle. Siellä on tilaa ja paljon paikkoja, jonne piiloutua muiden katseilta lueskelemaan.

Tuomiokellon viisarit olivat epäkunnossa viime viikon, mutta onneksi kellonlyömät pitivät paikkansa. Puhelin sai pysyä laukussa, rannekello jäi kotiin, mutta kellon lyönnit muistuttivat ajan kulusta. Usein kotonakaan en katso kelloa, vaan kuuntelen Tuomiokirkon ääniä. Parhaita asioita Turun keskusta-asumisessa.

Tällä viikolla teemanani ovat olleet kesämekkojen tuuletus ja hatut. Aurinko on pakottanut suojaamaan juuri värjättyjä hiuksiani, joten olen kantanut jatkuvasti kutreillani päähinettä.

Kukkuu! Pakko hankkia aurinkolasit. Häikii!

Löysin myös vihdoin nahkaiset ballerinat, jotka tuntuivat hyvältä ja eivät olleet liian kalliit. Söpönä yksityiskohtana pidän vielä kohokuvioituja rusetteja, joista en aluksi ollut niin varma.

Cute!

Olen niin huumautunut illoista. Tuntuu, että kello on vasta noin yhdeksän, mutta vilkaisu kellotauluun paljastaakin, että aika juoksee lähempänä puoltayötä! Silti ulkona ei ole edes pimeää! Niin älyttömän ihanaa!

Almost midnight.

Näin eilen Loren Hampurissa; katselin eurovision.de kautta viisujen jälkipileitä ja siellä vaalea sinisiin pukeutunut nainen heilutti suomenlippua. Erottui kuin jättimustikka kermapediltä. En ole pettynyt, vaikka emme top-10 olleetkaan. Iloisin olen Italian menestyksestä; kakkospaikalla on hieno killua kappaleella, jota voin oikeasti sanoa musiikiksi.

Cherry flowers, warm days and new cute ballerinas.

-Oola.

Juhlallinen viikonloppu!

2011-05-14T16:03:00.004+03:00

Vihdoin blogger toimii taas!

On tätä viikonloppua odotettu! Kevät on kerran vuodessa, samoin euroviisut ja Jääkiekon MM-kisat. Kuin joulu olisi tullut: mitä suurenmoisia herkkuja tämä viikonloppu tuokaan tullessaan, kun voitimme eilen Venäjän upean ottelun päätteeksi! Huomenna on siis finaaliottelu, Ruotsia vastaan. Aikamoista, jännittää aivan tajuttoman paljon! Varmasti en ole yksin tämän kanssa.
Olin seuraamassa peliä eräässä vakkaripaikassani; jokaisen maalin jälkeen korvissa soi muuden kiljunta, oma ääni oli vähentynyt korinaksi ja tunnetila oli huimaava, melkein pyörrytti. Media jo myllyttää mahdollista kaksoisvoittoa, mutta itse en nuolase, ennen kuin tipahtaa. Pessimistihän ei pety, vai mitä?
Kuitenkin eilen nähtiin mielestäni MM-kisahistorian komein maali. Piste.

Kuten sanoin! Ja Granlund oikeasti tehokkaan viileä jätkä. Uskomaton temppu!

Ihmisten reaktiot ovat kyllä niin mahtavia tähän asiaan!
Kuten jo Maammelaulussa sanotaan: "--Ei laaksoa, ei kukkulaa/ Ei Mertarantaa rakkaimpaa..."

Noniin, rauhoitutaanpas. En seuraa urheilua muuten, kuin KalPan pelejä jääkiekosta ja MM-otteluita. Mukavata on elää tunteella mukana; viimeksi olin niin nuori, että pelin jälkeen jouduin samantien nukkumaan, että jaksoi koulussa maanantaina. Eilen pyöräilessäni kotiin kaduilla laulettiin, huudettiin ja melskattiin. Lopulta yön ääniin sekottui riemuhuutoja yölintujen kanssa kilpaa, emmekä ole vasta kuin päässeet finaaliin! Otetaan riemu irti kun sitä on, toden totta!

Isänmaallinen vaikka olen, en usko viisuvoittoon. Kappale on hyvä ja erottuva, mutta pelkään pahoin ensimmäisen sijan vaarantavan voittomahdollisuuksiamme. Ralleja on sen jälkeen niin suuri määrä. Onneksi moni fani on kuunnellut kappaleita jo etukäteen valiten suosikkinsa. Niin minäkin olen tehnyt. Lore on Saksassa viisuilemassa, minä menen maalle. Muistakaas muuten juomapeli:

Ota huikka aina kun:

- Tulee modulaatio (eli kappaleen sävelkorkeus vaihtuu)
- Jos esiintyjä flirttailee kameralle.
- Tuulikone
- Joku erikoinen proppi lavalla tai esityksessä esim. digitaalinen lisäys.
- Kun kappaleen tyyli muuttuu kesken kaiken erilaiseksi.
- Kun esiintyjä vaihtaa asua kesken kappaleen.
- Huikka jokaisesta puuttuvasta henkilömäärästä (lavalla saa olla yhteensä 6 esiintyjää). Esim. jos esiintyjiä on lavalla vain yksi, otat extrahuikkia 5.
- Kun juontajat vaihtavat vaatteita ohjelman aikana.
- Pyrotekniikka eli kun lieskat liehuu tai jokin paukkuu.
- Jos lauletaan maailmanrauhasta tai kansojen ystävyydestä yms hippitouhusta ;)
- Jos kappaleessa lauletaan useammalla eri kielellä.
- Balkanilta tulevassa kappaleessa mainitaan Balkan.

Ohjeet toimivat hyvin ennen, mutta nykyisin jokainen kappale tuntuu pitävän sisällään erikoisuuksia, tulta, tuulta ja flirttiä. Sääntöjä saa ja sopii tiivistää, ettei ole heti alkuillasta tuiterissa. Juomana toimii mikä tahansa vedestä vodkaan. Suosittelen kevyttä boolia.

Oola´s favorite Eurovision song contest tunes:

Couldn´t remember them all... Enjoy!

Mitäs suosikkeja teillä on viisuissa? Oletteko menossa katsomaan finaaliottelua jonnekin vai kiusaatteko naapureita kotosalla?
Pidetään lippu korkealla!

-Oola.

Ich ein hamburger

2011-05-13T21:04:00.004+03:00

hallo guten tag. Hampurin merimieskirkolla alan katselee peliä. Ystavää moikkailemassa ja huomenna euroviisuja katsomaan reebehn bahnille. Mulla ei konetta mukana joten puhelimella aina kun jonku hotspotti löytyy. Yritän myös saada jostain aikaiseksi prepaid liittymän datayhteydellä jotta voin kertoa kuulumisia twitterissä. Linkki sinne löytyy tuosta sivusta ja olen siellä koko ajan läsnä. Aufiidasee.

- Lore

Bits of Sun.

2011-05-11T22:04:00.004+03:00

Valo lisääntyy kuin varkain. Se tekee meidät hulluiksi, riemukkaiksi ja pakottaa unohtamaan kotityöt yms tarpeelliset, koska pitää päästä ulos, ulos! Sormet multaan, keho vasten kosteaa nurmea, lämmintä kalliota ja piknikkejä missä vain. Välipalana maistuu jäätelö ja suosikkijuomaa tarjotaan teransseilla, jonne puoli kansaa vaeltaa kuin elävinä kuolleina. Silti vettähän sitä pitäisi nauttia. Itsekin yritän muistaa!
Valo ja varjot antavat itselleni loputtomasti inspiraatiota. Aamun ja illan pitkät, ahnaan tummat varjot ovat suosikkejani!

Kaikki kuvat otettu parin viime viikon aikana.

Valosta ja sen määrästä muuten...

Hieno video!

Some pictures from this month. Days are getting longer and longer! There is light almost all the time! Loving it after dark long winter. That timelaps flick explain a lot why Finns go so crazy during summertime.

-Oola.

Scarf Symmetry

2011-05-10T21:27:00.003+03:00

Viime viikolla Lore lähetti minulle tekstiviestillä valokuvan itsestään. Kevätpäivä, kesäinen huivikuva. Hymähdin huvittuneena ja lähetin takaisin samanlaisen kuvan itsestäni, sillä satuin itsekin pukeutumaan samalla tavalla hiuksia suojaavaan huiviin. Kuinka klooneja sitä joskus saatamme ollakaan?

Telepatia toimii, etäisyydestä huolimatta.

Tänään on Euroviisujen ensimmäinen semifinaali. Odotan kovasti ja jännitän Suomen puolesta. Kevään parhaita asioita auringon, lämpimien päivien ja mekkokelien lisäksi on jääkiekon maailmanmestaruus kilpailut ja viisut! Harmi vain, etten pääse itse Saksaan kemuja ihailemaan.

Sometimes we twins are so much alike. Last week we wore same kinda scarf, at same day, almost same way.

-Oola.

Monday Madness week 19

2011-05-09T23:00:00.000+03:00

It´s monday, dear ones, and it´s MADNESS!
We won Russia at Wold Champ Ice hockey games, not biggie for others, but big for as Finns. We haven´t done that, like... ever?

Tomorrow I´ll write more of my resent adventures. Summer is now arrived, and I feel sappy!

-Oola.

Kirpparilöytö!

2011-05-08T12:00:00.000+03:00

Kävin loppuviikosta kirpparilla pikaisesti ja tein mielestäni hyvän löydön! Nähtävästi jonkun kuolinpesää tyhjennettiin, sillä tavaraa löytyi kovasti eri aikakausilta. Paljon oli jo mennyt, mutta pöydästä löytyi minulle vielä esimerkiksi pussi täynnä korvakoruja. Mattapintaisen muovipussin sisältö ei kokonaisuudessaan näkynyt selkeästi, mutta päätin uskaltaa tarttua ostokseen sen huokeuden tähden ja kannatti! Sisältö oli soma, pitäen sisällään korvakoruja 50-luvulta asti 80-luvulle. Hip hei!

Kesän korvakorut kertaostoksella! Ylänurkan nappikorvikset ovat lasisia/korukiveä ja kantaistutuksen valmistusmalli paljastaa vuosikymmenen. Riipuskorvakorut arvelen 60-70-luvulta oleviksi ja suurinosa muovisista joko 60 -tai 80-luvulta. Vain yksi kappale korviksista oli särkynyt pussissa, mikä oli silti sääli.
Muistan Äitilläni olleen juurikin noita kolmion muotoisia muovikorvakoruja lapsuudessani. Nostalgiaa! Samaisella reissulla tarttui mukaan myös ohut ruskea nahkavyö alle eurolla. Kuukauden ostosvimmat tyydytetty, toivottavasti.

I found all these ear rings from same bag that I bought from fleamarket. Couple of them are older, I think from 50s but almost all are from 70-80´s.

-Oola.

Maalla.

2011-05-07T13:02:00.000+03:00

Pyöräprojekti nro. 2 odottaa jo maalla ja kaipaan sen ääreen, vaikka edellinen juuri saatiin valmiiksi. En kuitenkaan yksin vain tekemisen takia, vaan hiljaisuuden. Sen muutaman päivän sisällä, mitä Äitini luona vietin koin enemmän kevään etenemistä, kuin täällä kaupungissa. Täällä puut puhkeavat lehteen vahingossa, linnut lisääntyvät rysäyksenä ja kukat ilmestyvät mullasta kuin `poks´ vain. Maalla luontoa pysähtyi ihmettelemään rauhassa, kiireettä. Pihalla vietti aikaa aamusta iltaan. Vesi maistui paremmalta ja puulämmitteisessä saunassa nautti peseytymisestä aivan eritavalla, kuin kalkkivetisissä pikasuihkuissa ahtaassa kylpyhuoneessa.
Alankohan tulla vanhaksi, kun kaipaan asumaan syrjemmäksi? Toisaalta rakastan asua lähellä kaupungin sykettäkin... Ehkä riittää se, että minulla on mahdollisuus paeta maalle, kun iskee tarve kuunnella iltalintuja siihen asti, kun ensimmäiset tähtikuviot muodostuvat siniselle taivaalle.

Sinivuokkojen parista löytyi koiranpennun repimän Karvis-pehmoleluni silmä. Noheva Lore reippaili takapihan pohtoisemmaksi kuin koskaan! Illalla nautiskelin päivän päälle Glee-sarjaa jaksollisen (kera punaviinivissyn) ja myöhemmin saunoimme. Loren hiukset ovat myös jo lettipituiset. Alan huolestua -Onkohan minun vuoroni leikata hiuskasaa lyhyeksi, sitten?

Pics from my/our easter days at Mom´s countryside house.

-Oola(&Lore)

Huhtikuun asuja.

2011-05-06T14:57:00.000+03:00

Yritän edes silloin tällöin kuvata muistoksi sen, mitä olen päälleni heittänyt. Suurinosa jää kyllä vain muistoiksi kovalevyjen kätköön, mutta nyt ajattelin julkaista osan tännekin. Ei siinä, että asuissa olisi sen vertaa mitään kovin erikoista, mutta olen itsestäni ylpeä, kun kerrankin muistin kuvat napata talteen! Lisäksi lisääntynyt valo, kadonnut lumi ja lämpö on tuonut inspiraation takaisin pukeutumiseen. Värit on kaivettu esiin naftaliinista, samoin pikkukengät ja ohuet takit. Loistavaa!

Bad Hair Days. Oikeanpuolimmaisessa ihana vintage Letter jacked, painavaa raskasta villaa. Nettihuutokaupat ovat ystäviä! Vaalipäivänä käytiin lounastamassa sporttisesti, kun kiskaisin seuraksi vielä American apparelin jalkapallosukat!

Arkiasuja. Oikeanpuoleinen farkkuhame on suosikkini. Se päällä pystyy jopa pyöräilemään.

Salakuva ystäväni hääjuhlissa. (by R.Savonsaari) Päällä sama mekko, kuin ekassa kuvassa. Neuletakki on kyllä nykyinen suosikkini väriläiskänä!

Vapputyttö. Keltainen 40´s mallin repromekko tuliaisena from USA (Daddy O´s.) ja fuksia neuletakki sekä kengät 2ndhand.

Huh, onpas siinä omaa pärstää enemmän kuin tarpeeksi. Taidankin seuraaviin laittaa kasvojeni tilalle vain Samppa-kissan suojaavaa naamiota.

Some of outfits from April. Almost everything is 2ndhand.

-Oola.

Valpurg/Vappu 2011

2011-05-06T11:47:00.002+03:00

Takana lähes nettivapaa viikko! Onpas tehnyt hyvää. Tunsin, että vietin koneella aivan liikaa aikaa, joten otin suunnitellusti hieman vapaata. Vähensin sosiaalista mediaa, suljin ircin, jätin blogit lukematta ja tämän päivittämättä. Olisi varmaan ollut kohteliasta ilmoittaa asiasta etukäteen, mutta koko tuuma tuli hetken mielijohteesta. Linjoilla ollaan taas kuitenkin!

Vapppuni meni tänä vuonna hyvin erilaisissa merkeissä, kuin edelliset. Joskus on hyvä rikkoa traditioita, eikö? Sään ollessa kuuroinen ja viileä päätin olla menemättä lakitukseen. Myös rahattomuus, seuralaisteni aikataulut ym vaikuttivat asioihin, mutta lopulta illasta kehkeytyi kuitenkin sangen mukava. Juurikin kuudeksi taivaat aukenivat ja ulkomaailma kylpi auringossa. Sitä ennen olin juuri saapunut juhlapaikalle kastuen pyöräni selässä läpimäräksi jääkylmässä kaatosateessa, joka puhkesi puolessa välissä matkaa. Se siitä huolellisesta itsensä puunaamisesta!

Kaveri toimi grillimestarina. Ruokaa oli ihan tajuttomasti, mutta ei jäänyt paljon jäljelle!

Kärpässienihattu ja ihanat juhlatytöt. Omani ei ole noin laikukas, olen siis juhlinut vappujani liian kiltisti?

Vappuilta koostui lopulta ahkerasta grillaamisesta, suuresta ähkystä, munkeista (joita söin paljon), taistolaislaulujen laulamisesta hurmoksessa, cavasta, Singstar-neitsyyteni menetyksestä, kaverin lemmikeiden härnäämistä kera serpettiinin ja Suomen voitto-euroviisujen katselusta. Seuraavana päivänä olo oli lasinhauras, mutta tukeva brunssi käänsi sunnuntainkin voitoksi. Saisi nuo säät jo lämmetä! Haluan makailemaan puistoon!

Huomenna lähden Helsinkiin kera muun perheeni ja nappaamme Loren matkaamme katsomaan Wicked-musikaalia Helsingin kaupungin teatteriin. Tänään on luvassa jännittävä Suomi vs Saksa MM-jääkiekko ottelu! Itse olen seurannut pelejä tiiviisti. Kuplivaa jännitystä! Mielenkiintoista sinänsä, kun pidän molemmista joukkueista, mutta tietenkin kannustan henkeen ja vereen kotimaatani.

My May Day celebration was different than usually. Not that much of student activities, but tons of food, relaxing, giggling with mates and Singstar gaming.

-Oola.

Almost done! Bike-fixing part 3.

2011-04-26T16:57:00.001+03:00

Maalta on palattu takaisin kaupungin meteliin, katupölyyn ja taustakohinaan. Pyöräkin jäi vielä maalle; ulkoisesti masiina on täysin valmis, mutta takanavassa/jarruissa on vielä hieman säätämistä. Olin jo innostua valmiista pyörästä, mutta palasin maanpinnalle koeajon aikana. Parin tunnin säätämisenkään jälkeen ei auennut mikä vikana; vaadittiin internetti, google ja takarenkaan navan räjäytyskuva, jolloin homma alkoi hahmottua. Vanhat jarrupalat sanoivat sopimuksensa irti puhdistusvaiheen jälkeen -olivat ennenkin kovin kenkut (jarrut pohjassa jyrkässä mäessä ja silti pyörä liikkui), joten uusia metsästetään. Haikeaa oli jättää huolella rakennettu Nancy talliin, mutta tiedän Sen olevan jo luonani parin päivän sisällä!

Mutta, almost done:

My beloved Nancy, oh how pretty you are! Kuvasta uupuu etukori, lamppu, kello ja uusi satula. Muuten on ihan valmista kamaa. Taustalla porukoiden Viida-koira vahdissa.

Projektin ollessa valmis syyhyää sormeni jo toisen pyörän kimppuun! Opettavaista ja mukavaa puuhaa! Ainoastaan tila on täällä kaupungissa ongelmana ja työkalujen puuttuminen; Isäpuolen varasto oli aarreaitta! Seuraavalla kerralla kyllä konehion maalipintaa rikki ennen pohjamaalia. Käsin tuntui niin turhauttavan hitaalta. Mukavuuskysymys, tämäkin!
Tekisi mieli satsata kunnollisiin grippeihin ja nahkaiseen leveään satulaan, mutta pelkään niiden lähtevän heti kateellisten matkaan! Millä lie pitää liimata/kolvata kiinni, ettei kukaan vie!

Tiedän, että joskus vanhempana minulla on nurkat täynnä rivissä pyöriä, jotka entisöity tai tuunattu. Pyöräfriikkinä huomaan koko ajan pitäväni silmät auki uusille prokkiksille, jo vuosia olen tehnyt niin. Haaveena on BMX-pyörä 80-luvulta, chopperi selkänojallisella satulalla (ulkomainen ja suomalainen, kiitos), vanhat suomalaiset merkit (ja kumma, niitä riittää!), wanha posti-jopo ja joku herkullinen cruiseri. Näitä pyöriä oli helpommin saatavilla vielä silloin, kun en ollut taloudellisesti ns. omillani tai aikuinen, mutta nyt sitten vintage/retro munamankeleiden ollessa kovassa huudossa pelkästä pystyyn ruostuneesta rungostakin saatetaan pyytää hirmuisia hintoja. Inhottavaa, sanon! Mutta eihän se ole tyhmä joka myy, vaan se joka ostaa?

This would be useful under my bike somewhere.. An Open Source Arduino APRS Tracker.

I finally got it ready yesterday but I still didn´t brig it with me. Brakes won´t work so they need some fixing and new parts. Bummer. I know I´ll get my bike here in couple of days so no worry. Started to think a new project already...

-Oola.

New look for my bike called Nancy. Part 2.

2011-04-24T13:58:00.003+03:00

En ensimmäisenä päivänä ehtinyt hiota kaikkia osia, jotka ajattelin maalata. Mikä onkaan mukavampaa, kuin istuskella auringossa talon seinustalla ja pistää hiekkapaperi tanssimaan pyöränosien kimppuun. Varauduin tietenkin aurinkovoiteella ja lippalakilla -tämä neiti kun muuttuu valkoisesta hetkessä ravunpunaiseksi. Välimuotoja ei taida olla.

Tahmatassu.

Levitettiin sivumpaan, kauas kaivosta, puutarhasta, koirasta ja autoista, pahvi, jonka päällä pistin suihkien. Kannattaa aina tarkastaa etukäteen, millaista maalia on hankkinut. Oma putelini kertoi olevansa lilaa, mutta väri kuitenkin on silmääni enemmänkin magendaa tahi fuksiaa. Miehet sanoisivat sitä pinkiksi. Ei kuitenkaan haittaa, siistiltä näyttää yhtäkaikki!

Pullo oli yllättävän riittoisa, mutta kannattaa varata pari pulloa jos pelkää, että unohtuu tärkeitä yksityiskohtia maalaamatta.

Vahinkopäiväunien ja kahvitauon jälkeen siirryinkin rungon pariin. Nostettiin apupöytä samaiselle mättäälle, kuin pahvikin. Teippailin muutaman osan piiloon, kuten heijastimia, köytin polkimien ympärille muovipussit, vuorasin lehdillä pöydän pinnan ja lähdin suihkimaan. Sävy oli vielä herkullisempi kuin saatoin toivoakaan; kirkkaan limenvihreä! Juuri sellaista halusinkin -pintaa, jonka erotan kaukaa, että tuo on minun!

Valmis runko saa vielä vähän pieniä lisäyksiä tänään, ennen kun pyöräpalapeli alkaa.

Maalasin vielä ketjusuojan Helkama-tekstin esiin hopealla, joka otti hieman leviten. Ei silti haittaa, näyttää kumman coolilta.

Hypin innosta voltteja, sillä pyörääni odottavat uudet renkaat; edelliset oli puhki tuhottu ja jonkun raggarin repimät. Nykyiset renkani ovat vieläpä tyylikkään harmaat!
Mutta nyt takaisin maalauspuuhiin!

Yesterday I painted my bike. Today I will do only some little detail painting and then build the whole thing!

-Oola.

Free days with huge project. part 1.

2011-04-23T21:48:00.003+03:00

Pääsiäiseni on kulunut kaikkea muuta kuin rennoissa merkeissä. Eikä haittaa, ihanaa viettää tuntikausia ulkona aikaa ja puuhailla! Projektina oli laittaa rakas Mummispyöräni uuteen uskoon ja ulkoasuun. Pyörä on ollut minulla yli viitisen vuotta ja kuului ennen edesmenneelle Isoisälleni. Minun entisen pyörän jouduttua varkaiden nappaamaksi Mummi luovutti käyttämättä jääneen kulkupelin käyttööni. Ulkoasu oli kyllä valmiiksikin ihan nätti, mutta huomasin kyseisiä pyöriä olleen liikkeellä niin monia, että usein kesti hetki muistaa, että pyöräni erona muihin oli vain etukori. Värikylvyn saatuaan Nancy, mikä on pyöräni nimi siis, ei tule olemaan klooni.

Ensin pyörästä riisuttiin ylimääräiset osat.

Olin jo kovin vakuuttunut, että käyn koko projektin läpi yksin, mutta läpiruostuneiden ruuvien kohdalla jouduin nostamaan kädet ylös ja sain apua taloutemme raavailta herroilta.

Alaston runko, valmiina tarrojen ja maalipinnan poistoon! Mietimme ensin rälläkän käyttöä ja rankkaa maalipinnan pyyhkintää, mutta päädyin itse vain rikkomaan pintaa siten, että uusi maali tarttuu.

Vuosien öljyt, hiekkalimat ja tökötit. Lillukaa, ketjut, lillukaa! Pois kaikki kakki!

Ja ei kun töihin! Huomatkaa reipas, keskittynyt ilme, paskaiset lökäpöksyt ja ryppy otsassa. Tuossa menikin sitten tovi ja toinenkin.

Kuvat by myself, paitsi kaksi alinta on Loren ottamia.

Tänään olenkin hieoskellut pienempiä osia ja lopulta päässyt leikkimään väripurkeilla. En malta odottaa huomista, jolloin tartun taas työkalupakkiin, ruuveihin ja alan kokoamistyön! Varsinainen palapeli! Saa nähdä, miltä lopputulos tulee näyttämään!

This easter weekend have been full of work - I´m visitig my Mom and using my step-fathers garage for re-making my bike. Lot of work, paint, new parts and tomorrow I will build it again. We´ll see how it turns to be! Colorful, I´m sure!

Monday Madness week 16

2011-04-18T22:42:00.000+03:00

Yesterday I felt a great disturbance in the Force, as if millions of voices suddenly cried out in terror and were suddenly silenced.
...Ok enough with Star Wars quotes. We had elections yesterday here in Finland and things really turned, dunno yet how much, to worst. Still kinda stunned even I knew that this was coming, but not with this high rates. Next couple of weeks will be very interesting, indeed!
Now or never, we need something else to think. This monday has been totally MADNESS!

I want those Star Wars-pumps!

Weekend was very pretty and warm. Spring is finally here, like for real!

-Oola.